1. Mielikuvitus ja todellisuus: Tarina tutkii mielikuvituksen ja todellisuuden hämärtyneitä rajoja. Lasten mielikuvitus vallitsee, etenkin Berthan, joka loihtii esiin kauhistuttavia tarinoita, mikä hämärtää, mikä on totta ja mikä ei. Tätä teemaa korostaa entisestään monitulkintainen loppu, jossa lukija jää pohtimaan, olivatko "hirvittävät" tapahtumat todellisia vai kuviteltuja.
2. Tarinankerronta: Tarina korostaa tarinankerronnan voimaa, varsinkin kun on kyse pelon ja kiehtovuuden herättämisestä. Lasten pelkoa lisäävät tarinankertojan elävät kuvaukset ja hämmentävät tarinat. Tämä korostaa kielen ja mielikuvituksen voimakkuutta käsityksemme ja kokemustemme muovaamisessa.
3. Ohjaus ja teho: Tarina tutkii hienovaraisesti kontrollin ja vallan teemoja. Tarinoidensa avulla tarinankertoja yrittää hallita lasten mielikuvitusta ja käyttäytymistä. Lapset, erityisesti Bertha, vastustavat tätä kontrollia loihtimalla omia häiritseviä kertomuksiaan. Tämä tarinankertojan ja yleisön välinen valtataistelu paljastaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen monimutkaisuuden ja hallinnan halun.
4. Tuntemattoman hämmentävä luonne: Tarina koskettaa luontaista tuntemattoman pelkoa ja tuntemattoman hämmentävää luonnetta. Tarinankertojan tarinat ovat täynnä moniselitteisiä ja hämmentäviä tapahtumia, jotka herättävät lapsissa levottomuutta ja kauhua. Tämä korostaa luonnollista taipumuksemme pelätä sitä, mitä emme ymmärrä tai hallitse.
5. Näkökulman merkitys: Tarina korostaa viime kädessä näkökulman merkitystä. Lasten huoliin ja peloihin vaikuttavat suurelta osin tarinankertojan kertomukset. Lopun monitulkintaisuus antaa lukijan kuitenkin tulkita tapahtumia omasta näkökulmastaan, kyseenalaistaen todellisuuden luonteen ja mielikuvituksen voiman.
Kaiken kaikkiaan Walter de la Maren "Tarinankertoja" on monitahoinen tarina, joka tutkii monimutkaista suhdetta mielikuvituksen, todellisuuden, tarinankerronta, hallinnan ja tuntemattoman hämmentävän luonteen välillä.