Tämän taikauskon alkuperä ei ole täysin selvä, mutta siihen liittyy useita teorioita ja tarinoita. Erään teorian mukaan se sai alkunsa 1600-luvulla, Shakespearen uran aikana. Uskottiin, että noidat ja pahat henget vetäytyivät teatteriin, ja nimen "Macbeth" ääneen sanominen kutsuisi heidät ja toisi onnettomuutta.
Toinen teoria perustuu tapahtumaan, joka tapahtui näytelmän esityksen aikana 1900-luvun alussa. Erään tuotannon aikana päänäyttelijä yhtäkkiä romahti ja kuoli esittäessään Macbethin roolia. Tämä tapahtuma vahvisti edelleen taikauskoa ja sai ihmiset uskomaan, että näytelmä oli kirottu.
Vuosien mittaan monet näyttelijät, teatterin ammattilaiset ja jopa yleisö ovat välttäneet mainitsemasta nimeä "Macbeth" teatterin seinien sisällä, vaan viittaavat sen sijaan "skotlannin näytelmään" tai muihin lempinimiin välttääkseen mahdollisen huonon onnen.
Vaikka ei ole tieteellistä näyttöä sen käsityksen tueksi, että näytelmän nimen sanominen aiheuttaa epäonnea, taikausko säilyy, koska historialliset tapahtumat, taikausko ja teatterin anekdootit ovat vaikuttaneet sen pitkäikäisyyteen.