1. Syyllisyys ja vastuu: Victor tuntee syvää syyllisyyttä ja vastuuta olennon luomisesta. Hän ymmärtää, että olennon hirveä ulkonäkö on johtanut hänen eristäytymiseen ja kärsimykseen. Hänen tarinansa kuunteleminen on Victorille tapa kohdata omat tekonsa ja niiden seuraukset.
2. Uteliaisuus ja halu ymmärtää: Victor on luonnostaan utelias ja tiedon tavoittelun ohjaama. Hän haluaa ymmärtää olennon näkökulmaa, motiiveja ja sitä, kuinka hänestä on tullut niin eristäytynyt ja kostonhimoinen. Hän toivoo, että ymmärtämällä olennon hän voisi löytää keinon lieventää tekojensa seurauksia.
3. Pelko ja ratkaisun halu: Victor pelkää olennon raivoa ja mahdollisia lisätuhoja. Hän toivoo, että ymmärtämällä olennon tarinan hän voi löytää tavan rauhoittaa häntä ja estää lisävahingot. Hän näkee olennon kuuntelemisen keinona löytää ratkaisu konfliktiin.
4. Pakko ja velvollisuudentunto: Victor tuntee olevansa pakko kuunnella olennon tarinaa. Hän näkee sen moraalisena velvollisuutena, tapana hyvittää aiheuttamansa tuskan.
5. Empatia ja yhteisen ihmisyyden tunnustaminen: Huolimatta olennon hirvittävästä ulkonäöstä Victor alkaa nähdä hänet olentona, jolla on tunteita, haluja ja kykyä kärsiä. Hän alkaa tuntea empatiaa olennon ahdingosta ja tunnistaa heidän yhteisen inhimillisyytensä.
Pohjimmiltaan Victorin päätöstä kuunnella olennon tarinaa ohjaa syyllisyyden, uteliaisuuden, pelon, pakotteen ja empatian monimutkainen vuorovaikutus. Hän toivoo, että olennon näkökulman ymmärtäminen johtaa konfliktin ratkaisuun, mutta viime kädessä se on käännekohta hänen itsensä löytämisen matkalla ja kohtaamisessa tekojensa seurausten kanssa.