Ne, joiden mielestä loppu on kohottava ja sydäntä lämmittävä, viittaavat siihen, että se tuo kaksi päähenkilöä, Raymondia ja Charlien, lähemmäksi toisiaan. Elokuvan alussa Raymond kuvataan lähes emotionaalisesti tavoittamattomana, kun taas Charlie on itsekeskeinen ja huolissaan omista ongelmistaan. Elokuvan loppuun mennessä he ovat kuitenkin muodostaneet aidon ja kestävän siteen, ja Charlie on oppinut arvostamaan veljensä ainutlaatuisia lahjoja. Lisäksi Raymond voi löytää jonkin verran rauhaa ja onnea ryhmäkodista, johon hänet sijoitetaan.
Ne, jotka pitävät loppua katkeransuloisena tai masentavana, toisaalta viittaavat siihen tosiasiaan, että on epäselvää, riittääkö tämä uusi side ylläpitämään Raymondia ja Charliena pitkällä aikavälillä. Raymond kamppailee edelleen autisminsa kanssa ja tarvitsee todennäköisesti aina jonkin verran hoitoa, kun taas Charlien elämä on kiireistä ja vaativaa, mikä saattaa vaikeuttaa hänen viettää paljon aikaa veljensä kanssa. Lisäksi ryhmäkoti, johon Raymond on sijoitettu, on kuvattu melko steriilinä ja persoonattomana ympäristönä.
Viime kädessä Rain Manin loppu on henkilökohtaisen tulkinnan asia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Se on kuitenkin epäilemättä ajatuksia herättävä ja emotionaalisesti voimakas loppu, joka jättää katsojaan pysyvän vaikutuksen.