Nauru liittyy yleensä positiivisiin tunteisiin, kuten huvituksiin, iloon tai helpotukseen. Sen voivat laukaista humoristiset tilanteet, vitsit, hauskat tarinat tai jopa fyysinen kontakti, kuten kutitus. Nauru voi olla myös sosiaalinen reaktio, tapa olla yhteydessä muihin ja ilmaista yhteisiä ilon tai toveruuden tunteita.
Fysiologisesta näkökulmasta nauruun kuuluu useita vaiheita. Se alkaa siitä, että aivot saavat ärsykkeen, joka laukaisee tunnekeskuksen. Tämä johtaa tiettyjen kasvolihasten aktivoitumiseen, mikä johtaa tyypilliseen ilmeeseen. Samanaikaisesti pallea ja äänihuulet osallistuvat rytmisiin supistuksiin luoden vokalisoidun äänen.
Nauru ei ole vain mieletön vastaus; se palvelee useita tärkeitä tehtäviä. Se voi auttaa vähentämään stressiä, alentamaan verenpainetta, parantamaan immuunijärjestelmää ja vapauttamaan endorfiineja, elimistön luonnollisia hyvänolon kemikaaleja. Nauru edistää myös sosiaalista sitoutumista, vahvistaa ihmissuhteita ja voi toimia keinona selviytyä vaikeista tilanteista tai tunteista.
Fysiologisten vaikutustensa lisäksi naurulla voi olla psykologisia ja emotionaalisia etuja. Se voi parantaa mielialaa, kohottaa itsetuntoa ja vähentää ahdistusta ja masennusta. Se voi myös helpottaa luovuutta ja ongelmanratkaisua avaamalla mielen uusille näkökulmille.
Kaiken kaikkiaan nauru on yleismaailmallinen ja monimutkainen ihmisen käyttäytyminen, joka voi tuoda lukuisia etuja fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Se on ilon, yhteyden ja tunnevapauden ilmaisu.