Fyysinen huumori: Kreikkalaiset komediat luottivat vahvasti fyysiseen huumoriin, kuten slapstickiin, raikkauksiin ja naamioihin. Nämä elementit auttoivat luomaan kevyen ja viihdyttävän tunnelman.
Väärät henkilöllisyydet: Kreikkalaisissa komedioissa käytettiin usein väärän identiteetin välinettä luomaan hämmennystä ja huumoria. Hahmot erehtyvät usein johonkin toiseen, mikä johtaa väärinkäsityksiin ja koomisiin tilanteisiin.
Poliittinen ja sosiaalinen satiiri: Kreikkalaiset komediat sisälsivät usein poliittisen ja sosiaalisen satiirin elementtejä. Näytelmäkirjailijat käyttivät huumoria kritisoidakseen hallitusta, armeijaa ja muita yhteiskunnan osa-alueita. Tämä satiiri oli usein hienovarainen, mutta se saattoi silti olla erittäin tehokas.
Onnellisia loppuja: Kreikkalaiset komediat päättyivät yleensä onnelliseen loppuun. Päähenkilöt löytäisivät rakkauden ja onnen, ja kaikki ristiriidat ratkesivat. Tämä tarjosi yleisölle tyytyväisyyden tunteen ja kohotti olonsa.
Parodos: Avauslaulu kuoron esittämänä.
Agon: Kilpailu:taistelu tai konflikti, yleensä kahden tai useamman vastapuolen välillä, mutta se voi olla myös sisäinen.
Kommos: Kuoron ja joko soolovokalistin tai puolikuoron duetto itkulla.
Stasimon: Kuorooodi näytelmän jaksojen välissä.
Exodos: Viimeinen jakso, joka johtaa finaaliin.