Bland-Allison Act vaati valtiovarainministeriötä ostamaan 2–4 miljoonan dollarin arvosta hopeaa kuukausittain markkinahintaan. Hopea lyödään sitten hopeadollareiksi, ja jokainen hopeadollari sisälsi 412,5 jyvää puhdasta hopeaa. Laki myös valtuutti valtiovarainministeriön myymään enintään 2 miljoonan dollarin hopeakolikoita kuukaudessa.
Bland-Allisonin lailla oli useita vaikutuksia Yhdysvaltain talouteen. Ensinnäkin se lisäsi liikkeessä olevan rahan tarjontaa, mikä johti hintojen nousuun. Toiseksi se vaikutti hopeadollarin arvon laskuun suhteessa kultadollariin. Kolmanneksi se johti kaupan alijäämään, sillä Yhdysvaltoihin tuotiin enemmän hopeaa kuin vietiin.
Bland-Allison-laki oli alusta alkaen kiistanalainen. Lain kriitikot väittivät, että se oli inflaatiota ja että se hyödyttäisi hopeantuottajia muiden teollisuudenalojen kustannuksella. Laki lopulta kumottiin vuonna 1890, ja Yhdysvallat hyväksyi kultastandardin.