Toinen Ruffinin ironinen lausunto on, että etelä on "maailman valaistuin ja sivistynein osa". Tämä ei myöskään selvästikään pidä paikkaansa, sillä etelässä harjoitettiin joitain maailman sorrettavimpia ja takapajuisimpia sosiaalipolitiikkaa, mukaan lukien orjuus ja Jim Crow'n eristäminen. Ruffinin lausunto on ironinen, koska se jättää huomiotta etelän monet sosiaaliset ongelmat ja esittää sen utopiana.
Lopuksi Ruffin toteaa, että etelä on "maailman ainoa toivo". Tämä on ehkä ironisin lausunto kaikista, sillä Etelä oli itse asiassa yksi maailman ongelmien pääsyistä tuolloin. Etelän vaatimus orjuudesta ja sen eroaminen unionista johti Amerikan sisällissotaan, joka oli yksi historian tappavimmista konflikteista. Ruffinin lausunto on ironinen, koska se jättää täysin huomiotta etelän kielteisen vaikutuksen maailmaan.
Kaiken kaikkiaan Ruffinin essee on täynnä ironiaa. Hänen lausuntonsa etelän vauraudesta, valistuksesta ja toivosta ovat kaikki ristiriidassa etelän tilanteen todellisuuden kanssa. Tämä ironia korostaa etelän monia ongelmia ja sen muutoksen tarvetta.