1. Naiivius ja ymmärryksen puute: Bruno on yhdeksänvuotias, ja hänen maailmansa on hyvin pieni. Häneltä puuttuu kyky ymmärtää sodan, ennakkoluulojen ja holokaustin monimutkaisia todellisuutta. Hän näkee aidan toisella puolella olevaa "maatilaa" paikkana, jossa hänen uusi ystävänsä Shmuel asuu ymmärtämättä keskitysleirin todellista luonnetta.
2. Itsekeskeisyys ja empatian puute: Brunon toimintaa ohjaavat usein hänen omat halunsa ja tarpeensa. Hän on järkyttynyt siitä, että hänen täytyy lähteä Berliinistä, eikä ymmärrä täysin perheensä tilanteen vakavuutta. Hän ei ota huomioon muiden, etenkään Shmuelin, kärsimystä, ja hänen toimintansa ovat lopulta haitallisia.
3. Vastuun puute: Brunon toiminta, kuten leirille tulo ja vaatteiden vaihto Shmuelin kanssa, on impulsiivista ja holtitonta. Hän ei ota huomioon tekojensa seurauksia eikä ymmärrä vaaraa, johon hän asettaa itsensä ja Shmuelin.
4. Rajoitettu näkökulma: Brunon ymmärrystä maailmasta rajoittaa hänen ikänsä ja kasvatus. Hän näkee asiat mustavalkoisena, hyvässä ja pahassa, mutta ei juurikaan tilaa monimutkaisuudelle tai vivahteille. Tämä estää häntä todella ymmärtämästä tekojensa moraalisia seurauksia.
5. Tuntemattoman pelko: Brunon kypsymättömyys näkyy myös tuntemattoman pelossa. Hän pelkää "maatilaa" ja välttää puhumasta siitä vanhempiensa kanssa. Hän ei halua tunnustaa tilanteen todellisuutta ja pakenee lapsellisiin fantasioihinsa.
Brunon kypsymättömyys on ratkaisevan tärkeää tarinan vaikutuksen kannalta. Se korostaa sodan aikana menetettyä viattomuutta ja tietämättömyyden traagisia seurauksia. Brunon teot, vaikkakin hyvää tarkoittavat, johtuvat viime kädessä hänen rajallisesta ymmärryksestään, ja ne johtavat tuhoisaan lopputulokseen. Lukija joutuu painiskelemaan valintojensa seurausten ja tilanteen monimutkaisuuden kanssa.