1. Muoto ja rakenne :Elisabetin aikaiset leikkimökit olivat tyypillisesti pyöreitä tai monikulmion muotoisia, ja keskuslavaa ympäröi pyöreä tai monikulmio "piha", jossa maaperäiset (tavalliset ihmiset, jotka maksoivat penniäkään seisoessaan ja katsomassa esitystä) seisoivat. Lava itsessään oli korotettu taso, jossa oli usein useita tasoja. Nykyään useimmissa teattereissa on prosceniumin kaari ja kiinteä istuinjärjestely, jossa lava toisessa päässä.
2. Katto :Elisabetin leikkimökit olivat usein osittain katettuja, lava ja osa istuimista peitettynä, kun taas muut alueet, erityisesti piha, olivat avoimia elementeille. Tämä eroaa nykyaikaisista teattereista, jotka ovat tyypillisesti täysin suljettuja ja ilmastoituja.
3. Lavastus ja lavasteet :Elisabetin teatterit luottivat vahvasti hienostuneisiin pukuihin ja näyttelemiseen ilmaistakseen ympäristön ja tunnelman, koska monimutkaiset lavasteet eivät olleet yleisiä. Nykyään teatterit käyttävät yleensä siirrettäviä maisemia, valaistusta ja muita teknisiä tehosteita tietyn ympäristön luomiseen.
4. Yleisön sitouttaminen :Elisabetin aikoina yleisön jäsenet olivat usein vuorovaikutuksessa näyttelijöiden ja näytelmän kanssa, huutaen kommentteja, hurraten tai viheltäen. Tämä johtui näyttelijöiden ja yleisön läheisyydestä. Nykyteatterit sen sijaan korostavat näyttelijöiden ja yleisön eroa, jossa on vähän tai ei ollenkaan suoraa vuorovaikutusta.
5. Valaistus :Elisabetin kauden teattereissa käytettiin pääasiassa luonnonvaloa, ja esitykset pidettiin päivällä tai kynttilänvalossa yöllä. Nykyaikaisissa teattereissa on kehittyneet valaistusjärjestelmät, jotka voivat luoda erilaisia tunnelmia, tehosteita ja tunnelmaa.
6. Yleisön sosiaalinen kokoonpano :Elisabetin teatterit vetivät puoleensa laajan joukon yhteiskuntaa aatelista ja aatelista tavallisiin. Nykyään teatteriyleisöt ovat yleensä homogeenisempia sosiaalisen luokan ja taustan suhteen.
7. Näytelmien luonne :Elisabetin teatterissa oli monipuolinen valikoima näytelmiä, mukaan lukien historianäytelmät, komediat, tragediat ja moraalinäytelmät. Nykyteatterit tarjoavat erilaisia genrejä, mutta niissä on enemmän huomiota realismiin ja naturalismiin.
8. Toimijoiden monimuotoisuus :Elisabetin teattereissa oli vain miespuolisia näyttelijöitä, ja pojat tai nuoret miehet näyttelivät naisrooleja. Nykyään teattereissa on sekä mies- että naisnäyttelijöitä, jotka esittävät kaikkia rooleja.
Kaiken kaikkiaan Elisabetin leikkimökit olivat ainutlaatuisia paikkoja, jotka kuvastivat aikansa sosiaalista, kulttuurista ja taiteellista dynamiikkaa, kun taas modernit teatterit ovat kehittyneet omaksumaan teknologiset edistysaskeleet, muuttuvat teatterikäytännöt ja nykyajan yleisön mieltymykset.