Jotkut uskonnolliset johtajat uskoivat, että teatteri oli syntinen toiminta, joka edisti moraalittomuutta, turhamaisuutta ja tuhlausta. He väittivät, että se häiritsi ihmisten huomion hengellisistä asioista ja turmeli heidän sielunsa.
Moraaliset huolenaiheet:
Monet ihmiset uskoivat teatterin olevan moraalinen uhka yhteiskunnalle. He ajattelivat, että se oli kasvualusta irstaukselle, uhkapelaamiselle, prostituutiolle ja muille paheille. He myös pelkäsivät, että teatteri altistaa ihmiset sopimattomalle tai korruptoivalle sisällölle.
Poliittinen erimielisyys:
Teatterituotantoja pidettiin joskus poliittisen erimielisyyden tai satiirin alustana, mikä voi olla vaarallista autoritaarisissa yhteiskunnissa. Hallitukset ovat saattaneet nähdä teatterit uhkana vallalleen ja auktoriteetilleen.
Luokkien erot:
Teatterissakäynti yhdistettiin usein yläluokkiin. Jotkut alempien yhteiskuntaluokkien ihmiset ovat saattaneet tuntea kaunaa teatteria ja teatterin kävijöitä kohtaan, mikä on saanut heidät paheksumaan sitä.
Älyllinen snobismi:
Jotkut ihmiset ovat saattaneet pitää teatteria kevytmielisenä ja vailla henkistä arvoa. He uskoivat, että se palveli kouluttamattomia joukkoja eikä ollut heidän huomionsa arvoinen.