1. Saapuminen ja sisäänpääsy:
- Teatterit avasivat ovensa yleensä noin klo 17.00, ja yleisö saapui ajoissa varmistamaan hyvät paikat.
- Sisäänkäynnit olivat usein ruuhkaisia ja kaoottisia, ja asiakkaat kamppailivat paikoista ja lippujen tarkistuksista.
- Teatterin sisustus oli runsas ja ylellinen, koristeltu taidokkain koristein ja kattokruunuin.
2. Monipuolinen yleisö:
- Yleisö koostui erilaisista yhteiskuntaluokista varakkaista aristokraateista ja kauppiaista työväenluokkaan.
- Istumajärjestelyt heijastivat sosiaalisia hierarkia:ylempi luokka asui laatikoilla ja parvekkeilla, kun taas vähemmän etuoikeutetut istuivat kaivossa tai gallerioissa.
3. Esitystä edeltävä viihde:
- Ennen pääesitystä yleisöä viihdyttivät erilaiset esiintyjät, mukaan lukien muusikot, akrobaatit, jonglöörit ja laulajat.
- Nämä näytökset viihdyttivät yleisöä odottaessaan pääesityksen alkamista.
4. Toisto:
- Näytelmiä esitettiin yleensä ohjelmistossa eri tuotannoilla vuorotellen iltoina.
- Näytelmien genret vaihtelivat komedioista tragedioihin, ja Shakespearen näytelmät ovat erityisen suosittuja.
- Yleisön reaktiot ilmaistiin usein äänekkäästi, hurrauksin, taputuksin, nauruin ja jopa kiukutteluin.
5. Väliajat ja virvokkeet:
- Näytelmät esitettiin tyypillisesti kahdessa tai useammassa näytöksessä lyhyin väliajoin.
- Näiden väliaikojen aikana yleisö sai ostaa virvokkeita ruokaa ja juomaa myyviltä myyjiltä.
6. Sosiaalinen vuorovaikutus:
- Teatteri tarjosi mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen itse esityksen lisäksi.
- Suojelijat kokoontuivat usein teatterin viereisiin auloihin, laatikoihin ja kahviloihin keskustelemaan näytelmästä ja seurustelemaan ystävien ja tuttavien kanssa.
7. Curtain Call:
- Näytelmän lopussa näyttelijät ottivat esiripun, jossa he ilmestyivät yhdessä lavalle ja kumartuivat yleisölle.
- Yleisö osoitti arvostuksensa taputtamalla, hurraamalla ja joskus heittämällä lavalle kukkia tai hattuja.
8. Esityksen jälkeinen keskustelu:
- Teatterista poistuttuaan yleisö käy usein keskustelua näytelmästä, sen teemoista ja esityksistä.
- Kahviloista ja julkisista tiloista tuli paikkoja, joissa asiakkaat voivat jatkaa teatterikeskusteluaan.
9. Haasteet ja yleisöetiketti:
- Teatterit voivat olla meluisia ja kurittomia, ja yleisö saattaa toisinaan osallistua häiritseviin käytöksiin, kuten hemmottelemaan ja heittelemään esineitä.
- Leikkimajat otettiin käyttöön sääntöjä ja etikettiä varmistaakseen järjestelmällisemmän kokemuksen, kuten vaimentamalla meluisia asiakkaita tai karkottamalla kurittomia yksilöitä.
Kaiken kaikkiaan tyypillinen päivä teatterissa 1700- ja 1800-luvun alussa tarjosi monipuolisen elämyksen, jossa yhdistyi teatteriviihde, sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteinen kulttuurikokemus eritaustaisille yleisöille.