1. Taiteellinen tarkoitus:
- Kreikkalainen teatteri: Kreikkalainen teatteri pyrki usein inspiroimaan uskonnollista omistautumista, kouluttamaan yleisöä moraalisista arvoista sekä tutkimaan ihmisluontoa ja universaaleja teemoja.
- Shakespearean Theatre: Shakespearen teatteri keskittyi viihteeseen ja tarinankerrontaan, kutomalla monimutkaisia juoneja, hahmoja ja teemoja herättääkseen emotionaalisia reaktioita ja luodakseen ihmeen tunteen.
- Brechtian Theater: Brechtin teatterilla oli poliittinen ja didaktinen tarkoitus. Sen tarkoituksena oli herättää kriittistä ajattelua, haastaa sosiaalisia normeja ja rohkaista yleisöä kyseenalaistamaan ja muuttamaan maailmaa.
2. Yleisön osallistuminen:
- Kreikkalainen teatteri: Kreikkalaiset teatteriesitykset pyrkivät kuljettamaan yleisöä näytelmän kuvitteelliseen maailmaan illuusion ja emotionaalisen manipuloinnin avulla.
- Shakespearean Theatre: Shakespeare-teatteri pyrki myös upottamaan yleisön tarinaan ja herättämään voimakkaan tunnereaktion.
- Brechtian Theater: Brecht vältti tarkoituksella illuusioiden luomista. Hän käytti strategioita, kuten suoraa puhuttelua yleisölle, hajanaisia kohtauksia ja metateatterielementtejä saadakseen yleisön tietoiseksi teatterin taikuudesta ja rohkaisemaan heitä tarkastelemaan kriittisesti näytelmän sanomaa.
3. Rakenne ja muoto:
- Kreikkalainen teatteri: Kreikkalaiset näytelmät seurasivat usein sarjarakennetta, jossa oli prologi, jaksot, huipentuma ja ratkaisu.
- Shakespearean Theatre: Shakespearen näytelmissä oli rakenteellista vaihtelua, ja niissä oli sekoitus koomisia ja traagisia elementtejä sekä viisinäytöksinen rakenne, joka mahdollisti monimutkaisen juonenkehityksen.
- Brechtian Theater: Brecht kehitti epälineaarisen, episodisen tarinankerrontatyylin. Hän rikkoi perinteisiä dramaattisia käytäntöjä käyttämällä tekniikoita, kuten montaasi, flash-forwards ja keskeytykset hajottaakseen kertomuksen ja kannustaakseen kriittiseen analyysiin.
4. Luonnehdinta:
- Kreikkalainen teatteri: Kreikkalaiset hahmot symboloivat usein yleismaailmallisia piirteitä ja moraalisia arvoja, edustaen suurempia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja toimien näytelmäkirjailijan ajatusten suukappaleina.
- Shakespearean Theatre: Shakespeare loi monipuolisia ja monimutkaisia hahmoja tutkien heidän psykologista syvyyttään, motiivejaan ja vuorovaikutustaan.
- Brechtian Theater: Brechtin hahmot olivat usein arkkityyppejä tai karikatyyppejä, jotka edustivat yhteiskunnan arkkityyppejä tai yhteiskuntaluokkia. Ne erotettiin usein toisistaan ja esiteltiin havainnointikohteina, jolloin yleisö pystyi kriittisesti tarkastelemaan käyttäytymistään.
5. Kieli ja tyyli:
- Kreikkalainen teatteri: Kreikkalainen teatteri käytti runollista ja ylellistä kieltä ja käytti lyyristä säettä emotionaalisen vaikutuksen lisäämiseksi ja symbolisten merkityksien välittämiseksi.
- Shakespearean Theatre: Shakespearen näytelmissä on kielen taitoa, rikasta kuvastoa, kaunopuheisia puheita ja näppärää sanaleikkiä.
- Brechtian Theater: Brecht omaksui suoremman, puhekielen ja didaktisen kielen tyylin. Hän käytti suoraviivaista dialogia ja kappaleita, joissa oli yksinkertainen, toistuva sanoitus viestiäkseen ajatuksensa selkeästi.