Globe Theatre oli ikoninen Elizabethan-leikkitalo Lontoossa, Englannissa, ja se yhdistettiin ensisijaisesti William Shakespearen teoksiin. Rakennettu vuonna 1599 ja tuhoutunut tulipalossa vuonna 1613, se rakennettiin uudelleen vuonna 1614 ja säilyi vuoteen 1644 asti, jolloin se purettiin. Globen suunnittelussa oli useita tärkeitä ominaisuuksia, jotka vaikuttivat sen ainutlaatuiseen rakenteeseen ja toimivuuteen.
1. Ulkoilma-amfiteatteri:
Globe Theatre oli ulkoilma-amfiteatteri, joka altisti yleisön elementeille. Näyttämöä ja istuma-alueita ei suojattu katolla, mikä vaikutti esitysaikojen valintaan ja käytettäviin lavastustekniikoihin.
2. Kolmikerroksiset istuimet:
Maapallon istuimet jaettiin kolmeen tasoon tai "galleriaan". Alin taso, lähinnä lavaa, tunnettiin nimellä "piha" tai "kuoppa", ja siellä asuivat tavalliset ihmiset, jotka maksoivat pennin sisäänpääsystä. Toinen ja kolmas galleria, jotka tunnetaan nimellä "keskimmäinen galleria" ja "ylempi galleria", majoittivat korkeamman sosiaalisen aseman katsojia ja tarjosivat paremmat näkymät näyttämölle.
3. Lava:
Globen näyttämö oli korotettu alusta, joka ulottui pihalle, mikä mahdollisti tiiviin vuorovaikutuksen näyttelijöiden ja maaperäläisten (yleisön jäsenet kaivossa) välillä. Lava itsessään oli paljas ilman hienostuneita lavasteita, ja se luotti näyttelijöiden esityksiin, pukuihin ja mielikuvitukselliseen tarinankerrontaan halutun tunnelman luomiseksi.
4. Katos:
Suojakatos, joka tunnetaan nimellä "taivas" tai "varjo", ripustettiin näyttämön päälle antamaan varjoa ja suojaa esiintyjille ja muusikoille. Se auttoi myös luomaan dramaattisia valotehosteita ja parantamaan akustiikkaa.
5. Kulissien takana oleva alue:
Lavan takana oli backstage-alue, joka tunnettiin "väsyttävänä talona". Tämä alue toimi näyttelijöiden pukuhuoneena sekä rekvisiitin ja pukujen varastona. Siinä oli myös sulkuovet ja koneet nopeiden kohtausten vaihtamisen ja erikoistehosteiden helpottamiseksi.
6. Julkisivu ja torni:
Globen julkisivu oli omaleimainen, ja siinä oli pyöreä puurakenne, jonka päällä oli olkikatto. Julkisivusta heijastettu näkyvä torni, joka tunnetaan nimellä "mökki". Kota sisälsi näyttämökoneet, sulkuovet ja ääniefektilaitteet. Se toimi myös näköalapaikkana ja maamerkkinä teatterivieraille.
7. Yleisön koko ja kapasiteetti:
Globe-teatteriin mahtuisi noin 3000 hengen suuri yleisö. Maaperäläiset muodostivat suurimman osan katsojista, kun taas ylemmillä gallerioilla majoitettiin varakkaampia asiakkaita, jotka maksoivat korkeammat sisäänpääsymaksut paremmasta istuimesta ja suojautumisesta sääolosuhteilta.
8. Akustiikka:
Huolimatta teatterin ulkoilmaluonteesta, Globe esitteli upeaa akustiikkaa. Lavan pyöreä suunnittelu ja strateginen sijainti varmistivat, että näyttelijöiden äänet kuuluivat selkeästi kaikkialla katsomossa, myös ilman nykyaikaista äänenvahvistustekniikkaa.
Kaiken kaikkiaan Globe Theatre edusti innovatiivista ja vaikutusvaltaista teatterisuunnittelun mallia Elisabetin aikakaudella. Sen ainutlaatuiset ominaisuudet ja ulkoilma-asunto ovat osaltaan kehittäneet teatterielämystä, joka resonoi edelleen nykyteatterin käytännöissä.