1. Tunteiden vahvistaminen: Naamiot auttoivat liioittelemaan hahmojen tunteita ja ilmeitä. Aikana ilman teatterivalaistusta tai erittäin hienostuneita lavakäsitöitä naamiot antoivat näyttelijöille mahdollisuuden välittää tunteita ja reaktioita tehokkaasti.
2. Erottuva ominaisuus: Maskit auttoivat erottamaan hahmot visuaalisesti. Näyttelijät voivat käyttää erilaisia naamioita esittääkseen eri rooleja, mikä helpotti yleisön tarinan seuraamista kertosäkeen ja rajoitetun lavastuksen keskellä.
3. Ykseys ja symboliikka: Naamiot auttoivat luomaan yhtenäisyyden näyttelijöiden keskuuteen kuoron jäseninä ja loivat tunteen nimettömyydestä. Niillä oli myös symbolisia merkityksiä, jotka resonoivat näytelmän teemojen ja konfliktien kanssa.
4. Roolimuutos: Kreikkalaisessa teatterissa näyttelijät esittivät usein useita hahmoja samassa näytelmässä. Pelkästään naamioita vaihtamalla näyttelijät voivat siirtyä saumattomasti roolista toiseen.
5. Sosiaalinen merkitys: Naamiot antoivat näyttelijöille mahdollisuuden tutkia sosiaalisesti tärkeitä teemoja ja kuvata yhteiskunnallisia hierarkioita. Oidipuksen kontekstissa naamiot antoivat näyttelijöille mahdollisuuden tarkastella päähenkilön voimadynamiikkaa ja traagista kaatumista.
6. Uskonnolliset sävyt: Kreikkalaisella teatterilla oli uskonnolliset juuret, ja naamioilla uskottiin olevan jumalallinen merkitys. He yhdistivät näytelmät rituaaleihin, myytteihin ja jumaliin luoden mukaansatempaavan ja rituaalisen tunnelman.
7. Elämää suurempi läsnäolo: Naamiot auttoivat herättämään suuruuden tunteen ja lisäsivät dramaattista vaikutusta. He saivat hahmot näyttämään elämää suuremmilta, mikä lisäsi heidän auktoriteettiaan ja vaikutustaan tarinaan.
8. Sukupuolen edustus: Muinaisessa Kreikassa naisrooleja suorittivat usein miesnäyttelijät. Naamiot helpottivat naishahmojen kuvaamista ja sukupuolidynamiikan tutkimista.
Maskien käyttö Oidipuksessa oli tärkeä rooli yleisön kokemuksen parantamisessa ja näytelmään sisältyvien monimutkaisten tarinoiden ja moraalioppien välittämisessä.