Sarjakuvanäyttelijät:
Liioittelua ja ajoitusta :Sarjakuvanäyttelijät käyttävät usein liioiteltuja ilmeitä, kehon liikkeitä ja äänen intonaatioita luodakseen humoristisia tehosteita. Ne luottavat tarkaan ajoitukseen ja komediaan saadakseen lyönnit ja vitsit osumaan tehokkaasti.
Fyysisyys ja Slapstick :Monet sarjakuvaesitykset sisältävät huumoria, fyysisiä suuttumuksia ja liioiteltuja liikkeitä naurun herättämiseksi. Näyttelijillä on oltava erinomainen kehonsa ja reaktioidensa hallinta voidakseen toteuttaa nämä fyysiset gagit tarkasti ja koomisesti.
Karisma ja miellyttävyys :Sarjakuvanäyttelijät huokuvat usein karismaa ja miellyttävyyttä olla yhteydessä yleisöön. He käyttävät viehätysvoimaansa ja näyttämöään saadakseen naurettavimmistakin teoistaan ja linjoistaan ihastuttavia.
Improvisaatio ja spontaanisuus :Vaikka sarjakuvanäyttelijöillä voi olla käsikirjoitus, he usein sisällyttävät esityksiinsä improvisaatioelementtejä ja spontaaneja reaktioita. Tämä edellyttää heiltä nopeaa ajattelua, hyviä koomikkovaistoja ja kykyä sopeutua odottamattomiin tilanteisiin.
Dramaattiset näyttelijät:
Emotionaalinen aitous: Dramaattisten näyttelijöiden on pystyttävä hallitsemaan tunteitaan poikkeuksellisesti voidakseen kuvata monimutkaisia ja uskottavia hahmoja. Heidän täytyy päästä syvään tunnetiloihin ja välittää ne totuudenmukaisesti näyttämättä keinotekoiselta.
Äänimodulaatio :Dramaattiset näyttelijät käyttävät laulutekniikoita tunteiden ilmaisemiseen ja tekstin välittämiseen. He ohjaavat sävyään, sävelkorkeutta ja äänenvoimakkuutta luodakseen erilaisia tunteita ja tunnelmaa.
Fyysinen ilmaisu ja eleet :Dramaattiset näyttelijät käyttävät hallittua ja harkittua kehonkieltä ja eleitä parantaakseen hahmojensa tunneilmaisuja ja välittääkseen merkityksen ilman sanoja.
Hieno ja vivahteet :Toisin kuin sarjakuvanäyttelijät, jotka luottavat usein liioituksiin, dramaattiset näyttelijät käyttävät hienovaraisuutta ja vivahteita välittääkseen monimutkaisia tunteita ja luonteenpiirteitä olematta liian teatraalisia.
Yhtye ja yhteistyö :Dramaattisissa esityksissä näyttelijöiden on työskenneltävä yhteistyössä ja heillä on oltava erinomainen toimintansa ja reaktioidensa hallinta yhtenäisen kokonaisuuden luomiseksi. Heidän on tuettava ja täydennettävä toistensa esityksiä ja pysyttävä uskollisina yksittäisille hahmoilleen.
Sekä koomiset että dramaattiset näyttelijät luottavat erilaisiin ohjauksen muotoihin saadakseen mukaansatempaavia ja mieleenpainuvia esityksiä. Sarjakuvanäyttelijät käyttävät liioittelua, fyysisyyttä, miellyttävyyttä ja spontaanisuutta, kun taas dramaattiset näyttelijät keskittyvät tunneperäisyyteen, laulun modulaatioon, hienovaraisiin ilmaisuihin ja yhteistyöhön.