Hän käytti erilaisia tekniikoita houkutellakseen laajaa yleisöään:
Teemat ja kieli :Shakespearen näytelmissä tutkittiin usein yleismaailmallisia teemoja, kuten rakkaus, menetys, valta, pettäminen ja ihmisluonto. Hänen kielenkäyttönsä oli monipuolista ja sisälsi runollisia ja kaunopuheisia puheita yläluokille sekä humoristista ja puhekieltä tavallisille ihmisille. Tämän ansiosta hän sai yhteyden eri yleisön jäseniin emotionaalisella ja älyllisellä tasolla.
Kattavuus :Shakespeare sisälsi hahmoja eri yhteiskuntaluokista, kuten kuninkaita, aatelisia, tavallisia ja hölmöjä, mikä mahdollisti eri taustoista tulevien ihmisten samaistumisen lavalla esiintyviin hahmoihin. Hän käytti myös ristiinpukeutumista ja sukupuoliroolien käännöksiä haastaakseen yhteiskunnallisia normeja ja houkutellakseen laajempaa yleisöä.
Komediaa ja huumoria :Shakespearen näytelmissä oli usein huumoria, sanaleikkejä ja nokkelaa dialogia, mikä vetosi suosittuun viihdemakuun. Hänen komediansa saivat erityisen hyvän vastaanoton yhteiskunnan kaikilla tasoilla, mikä ylitti yhteiskunnan jakautumisen.
Historia ja mytologia :Shakespeare sai näytelmänsä inspiraation historiallisista tapahtumista, mytologiasta ja kansanperinteestä. Nämä viittaukset olivat tuttuja eri taustoista tuleville ihmisille, joten he pystyivät samaistumaan tarinoihin kulttuurin tasolla.
Näytelmä ja musiikki :Shakespearen näytelmissä oli spektaakkelin elementtejä, kuten taidokkaita pukuja, näyttämötehosteita ja musiikkia, jotka lisäsivät viihdearvoa ja houkuttelivat yleisöä kaikista sosiaalisista ryhmistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Shakespearen näytelmät on kirjoitettu vetoamaan monenlaiseen yleisöön eri yhteiskuntaluokista ja taustoista. Taitava tarinankerronta, universaalit teemat ja monipuolinen kielenkäyttö mahdollistivat hänen yhteydenpidon eri tasoilla oleviin ihmisiin ja luoden teoksia, jotka kiinnostavat yleisöä tähän päivään asti.