Se, että Lady Macbeth ylipäätään kävelee unissa, on merkittävää, koska se viittaa siihen, että hän ei hallitse täysin omaa mieltään ja kehoaan. Hän esittää ajatuksiaan ja tunteitaan unissaan, eikä hän pysty hallitsemaan tai tukahduttamaan niitä. Tämä käy ilmi tavasta, jolla hän puhuu ja toimii kohtauksen aikana, koska hän on hajanainen ja epäjohdonmukainen. Hän ei myöskään näytä olevan tietoinen ympäristöstään ja ympärillään olevista ihmisistä, mikä edelleen viittaa siihen, että hän ei ole täysin läsnä tai hallitse.
Lady Macbethin unissakävelykohtauksen aikana pitämän puheen sisältö viittaa myös siihen, että hän kärsii syyllisyydestä ja katumuksesta. Hän mainitsee toistuvasti Duncanin murhan ja näyttää yrittävän pestä verta pois käsistään. Hän puhuu myös pimeän pelosta, ja Duncanin haamukuva näyttää kummittelevan häntä. Nämä kaikki osoittavat, että Lady Macbeth ei ole rauhassa itsensä kanssa ja että hän kamppailee tekoihinsa liittyvän syyllisyyden kanssa.
Lopuksi Lady Macbethin toiminta unissakävelykohtauksessa viittaa siihen, että hän on äärimmäisen henkisen ahdistuksen ja syyllisyyden tilassa. Hän on selvästi huolissaan roolistaan kuningas Duncanin murhassa, ja hänen unissakävelynsä on osoitus hänen alitajuisesta mielestään, joka yrittää käsitellä ja käsitellä hänen tekojensa traumoja.