1. Ensimmäinen shokki ja epäusko :Nähdessään ruumiin kertoja on aluksi järkyttynyt eikä pysty täysin ymmärtämään tilannetta. Kuoleman odottamattomuus jättää kertojan epäuskoon ja yrittää hyväksyä, että henkilö on todella poissa.
2. Emotionaalinen ahdistus :Kertoja kokee voimakasta emotionaalista ahdistusta ja surua nähdessään kuolleen ruumiin. Sellaiset tunteet kuin suru, suru ja tuska valtaavat kertojan, mikä johtaa kyyneliin ja surun ilmauksiin.
3. Fyysiset reaktiot :Kuolleen ruumiin näkeminen laukaisee kertojassa erilaisia fyysisiä reaktioita. Kertoja voi kokea vapinaa, hikoilua, pahoinvointia tai uppoamisen tunnetta vatsassa. Nämä fyysiset reaktiot korostavat kuoleman todistamisen viskeraalista ja syvää vaikutusta.
4. Syyllisyys ja katuminen :Ruumiin näkeminen voi herättää kertojassa syyllisyyden ja katumuksen tunteita. Kertoja voi pohtia menetettyjä tilaisuuksia tai asioita, jotka olisi voitu tehdä toisin, mikä johtaa itsesyyttelyyn ja surun tunteeseen menetyksestä.
5. Syyttömyyden menetys: Kuoleman kohtaaminen murskaa kertojan viattomuuden tunteen ja tuo jyrkän käsityksen kuolevaisuudesta. Se kohtaa kertojan elämän rajallisen luonteen ja olemassaolon haurauden kanssa, mikä johtaa henkilökohtaisten prioriteettien ja arvojen uudelleenarviointiin.
6. Eksistentiaalisia kysymyksiä :Kuolleen ruumiin läsnäolo saa kertojan pohtimaan syvempiä eksistentiaalisia kysymyksiä elämästä, kuolemasta ja olemassaolon merkityksestä. Kertoja voi painiskella filosofisten ja hengellisten kysymysten kanssa, etsiä vastauksia tai ymmärrystä kuoleman väistämättömyyden edessä.
7. Pitkivä suru ja trauma :Kuolleen ruumiin näkemisellä voi olla pysyviä vaikutuksia kertojaan jättäen jälkeensä viipyvää surua ja traumaa. Kertojalla voi olla vaikeuksia siirtyä eteenpäin tai hyväksyä menetyksen, mikä voi johtaa pitkäaikaisiin psykologisiin ja emotionaalisiin haasteisiin.