Shakespearen aikana ei ollut ammattimaisia näyttelijäryhmiä, joten näyttelijät kuuluivat usein kiertäviin ryhmiin, jotka esiintyivät kaupunkien aukioilla, kiltasaleissa ja muissa julkisissa tiloissa. Näitä ryhmiä johti usein "juhlien mestari", joka vastasi esitysten järjestämisestä ja ohjaamisesta.
Shakespearen aikaisia näyttelijöitä ei pidetty kunnioitettavina yhteiskunnan jäseninä, ja heitä pidettiin usein vain kulkurina ja roistoina. Tämä johtui osittain siitä, että monet näyttelijät olivat myös prostituoituja, ja teatteri yhdistettiin usein uhkapeleihin, juomiseen ja muuhun epämiellyttävään toimintaan.
Näyttelijöiden alhaisesta sosiaalisesta asemasta huolimatta teatteri oli suosittu viihdemuoto Shakespearen aikana. Kaikkien yhteiskuntaluokkien ihmiset nauttivat näytelmistä, ja teatteria käytettiin usein tapana edistää poliittisia ja sosiaalisia viestejä.
Shakespearen näytelmiä esitettiin usein Globe Theatressa, suuressa ulkoilmateatterissa, johon mahtui jopa 3 000 ihmistä. The Globe sijaitsi Thames-joen etelärannalla ja oli yksi Lontoon suosituimmista teattereista.
Globe Theatre oli pyöreä rakennus, jonka keskellä oli näyttämö. Lavaa ympäröi kuoppa, jossa seisoivat maaperät (yleisön köyhimmät jäsenet), ja kolme galleriatasoa, joissa istuivat paremmin toimeen tulleet yleisön jäsenet.
Globe Theatre oli hyvin erilainen paikka kuin nykyiset teatterit. Keinovaloja ei ollut, joten esitykset piti pitää päiväsaikaan. Yleisö oli myös hyvin lähellä näyttelijöitä ja oli usein vuorovaikutuksessa heidän kanssaan esityksen aikana.
Näytteleminen oli Shakespearen aikana haastava mutta palkitseva ammatti. Näyttelijöiden piti muistaa pitkät puheet, suorittaa monimutkaisia fyysisiä liikkeitä ja välittää monenlaisia tunteita. Heidän täytyi myös olla yhteydessä yleisöön ja saada heidät tuntemaan olevansa osa tarinaa.
Haasteista huolimatta näytteleminen Shakespearen aikana oli tapa saavuttaa mainetta ja tunnustusta. Monet sen ajan tunnetuimmista näyttelijöistä, kuten Richard Burbage ja Will Kempe, tulivat tunnetuiksi nimiksi.