Kappale viittaa siihen, että Macbeth ei kuitenkaan ole täysin paha, vaan pikemminkin virheellinen ja traaginen hahmo. Hän pystyy tuntemaan syyllisyyttä ja katumusta teoistaan, ja lopulta hänen oma kunnianhimonsa ja valintojensa seuraukset tuhoavat hänet.
Kaiken kaikkiaan kohta esittelee Macbethin monimutkaisena ja monitahoisena hahmona, joka on sekä kunnianhimoinen että häikäilemätön, mutta joka kykenee myös tuntemaan syyllisyyttä ja katumusta. Hän on traaginen hahmo, jonka omat kunnianhimonsa lopulta tuhoavat.