Esimerkki näytelmäkirjailijan kirjoittamasta tarinasta näyttelijöiden esitettäväksi on William Shakespearen kuuluisa tragedia "Romeo ja Julia". Tässä näytelmässä Shakespeare pyörittää tarinaa kahdesta nuoresta rakastajasta, joiden rakkaus on kielletty heidän perheensä toimesta. Tarina seuraa heidän tekojensa seurauksia ja traagisia tapahtumia, jotka kehittyvät heidän yrittäessään olla yhdessä.
Näytelmä on kirjoitettu runolliseen muotoon, ja se sisältää solookioita, monologeja ja dialogeja, jotka ilmaisevat hahmojen sisimpiä tunteita ja ajatuksia. Se on klassinen esimerkki ajattomasta rakkaustarinasta, joka herätetään henkiin teatteritaiteen kautta.