1. Muinainen Kreikka:Varhaisimmat muodolliset teatterit syntyivät antiikin Kreikassa 500-luvulla eaa. Kreikkalainen teatteri liittyi läheisesti uskonnollisiin juhliin, erityisesti viinin ja hedelmällisyyden jumalan Dionysoksen palvontaan. Amfiteatterit rakennettiin pyöreällä tai puolipyöreällä istuinjärjestelyllä, joka ympäröi keskeistä esitystilaa. Se loi perustan dramaattisille muodoille, kuten tragedialle ja komedialle.
2. Rooman valtakunta:Roomalaiset omaksuivat ja laajensivat kreikkalaista teatteriperinnettä rakentamalla suurempia ja kehittyneempiä amfiteattereita. He esittelivät pysyvien teatterirakennusten käsitteen ja kehittivät monimutkaisia näyttämökoneita ja erikoistehosteita. Roomalaisia teattereita käytettiin näytelmien lisäksi myös gladiaattorikilpailuihin ja muihin julkisiin näytöksiin.
3. Keskiaikainen teatteri:Keskiajalla teatterilla oli erilaisia muotoja. Uskonnollisia näytelmiä, jotka tunnetaan mysteerisykleinä ja moraalinäytelminä, esitettiin kirkkopihoilla, kaupunkien aukioilla ja kiltasaleissa. Näissä näytelmissä esitettiin raamatullisia tarinoita, uskonnollisia vertauksia ja moraalisia opetuksia.
4. Renessanssiteatteri:Renessanssin aikana kiinnostus klassista kreikkalaista ja roomalaista teatteria kohtaan heräsi. Tutkijat tutkivat muinaisia tekstejä ja herättivät henkiin muinaisia näytelmiä, mikä lopulta johti modernin teatterin kehittymiseen. Italiassa syntyi commedia dell'arte, improvisoidun teatterin muoto, joka vaikutti näyttelijöihin ja kirjailijoihin kaikkialla Euroopassa.
5. Elizabethan Theatre:Englannissa Elisabetin aikakaudella (1500-luvulla) teatteri kukoisti, kun perustettiin pysyviä leikkimökkejä, kuten The Globe Theatre. William Shakespearen kaltaiset näytelmäkirjailijat kirjoittivat näytelmiä, jotka esittelivät teatterin potentiaalia sekä viihteen että filosofisen tutkimuksen välineenä.
6. Moderni teatteri:Teatteri kehittyi edelleen nykyaikana uusien muotojen, kuten kokeellisen teatterin, absurdidraaman ja musiikkiteatterin, nousun myötä. Valo-, ääni- ja näyttämöalan innovaatiot sekä läpimurrot ohjaus- ja näyttelijätekniikoissa vaikuttivat teatterin jatkuvaan kehittymiseen dynaamisena ja monipuolisena taidemuotona.
Sen vuoksi teatterin käsite ja kehittäminen tulisi nähdä sen sijaan, että se annettaisiin yhdelle keksijälle, vuosisatoja ja kulttuureja kattavana yhteisenä ponnisteluna, jolla on merkittäviä panoksia eri sivilisaatioilta ja taiteilijoilta kautta historian.