Astuessani pois lentokoneesta Ninoy Aquinon kansainvälisellä lentokentällä hämmästyin välittömästi Manilan eloisasta energiasta. Kaupunki oli vilkasta toimintaa:ihmiset ryntäsivät ympäriinsä, autot humasivat ja myyjät myivät tuotteitaan joka kulmalla. New Yorkilaisena olin tottunut kaupunkielämän hälinään, mutta Manila näytti olevan aivan toisella tasolla.
Tein matkani Tondoon, Manilan tiheään asutulle alueelle, joka tunnetaan vilkkaasta katuelämästään ja rikkaasta historiastaan. Kun kävelin kapeita katuja pitkin, olin hämmästynyt kaupungin nähtävyyksistä, äänistä ja tuoksuista. Ilma oli täynnä katuruoan tuoksua, myymälöistä räjähtäneen musiikin ääntä ja ihmisten jokapäiväistä elämää.
Pysähdyin ihailemaan rakennusten seiniä koristavia värikkäitä seinämaalauksia, jotka kuvaavat kohtauksia filippiiniläisestä kulttuurista ja historiasta. Tapaamani ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja he halusivat jakaa tarinoitaan ja näkemyksiään elämästä Tondossa. Minua hämmästytti erityisesti yhteisöllisyyden tunne ja joustavuus, joka näytti tunkeutuvan naapurustoon.
Huolimatta ilmeisestä köyhyydestä ja haasteista, joita Tondon asukkaat kohtasivat, yhteisössä vallitsi kiistaton ylpeyden ja ilon tunne. Ihmiset näyttivät nauttivan suuresti elämän yksinkertaisista asioista, ja yhteenkuuluvuuden tunne oli käsinkosketeltava. Minuun teki erityisen vaikutuksen Tondon naisten voima ja päättäväisyys. Monet heistä olivat yksinhuoltajaäitejä, jotka tekivät kovasti töitä perheensä elättämiseksi.
Kun vaelsin kaduilla, en voinut olla tuntematta syvää yhteyttä Tondon ihmisiin. Huolimatta siitä, että tulin täysin erilaisesta maailmasta, tunsin läheisyyttä näihin henkilöihin, jotka tekivät kovasti töitä tehdäkseen paremman elämän itselleen ja perheilleen. Heidän tarinansa muistuttivat minua niiden ihmisten kamppailuista ja voitoista, joiden kanssa olin kasvanut New Yorkissa, ja minua inspiroi heidän joustavuus ja päättäväisyys voittaa vastoinkäymiset.
Kaiken kaikkiaan kokemukseni Tondosta oli syvällinen, ja se jätti minuun pysyvän vaikutuksen. Se oli muistutus siitä, että eroistamme huolimatta meitä kaikkia yhdistää yhteinen ihmisyytemme ja halumme parempaan elämään.