Luvun alussa Holden tuntee itsensä eksykseksi ja yksinäiseksi. Hän ajattelee, kuinka paljon hän vihaa melkein kaikkea elämässään. Hän miettii myös, kuinka hän ei halua kasvaa aikuiseksi. Hän on puistossa ja tuntuu, että hän katselee kaikkea kaukaa, aivan kuin hän ei todellakaan olisi osa sitä. Se on yksinäinen tunne.
Mutta sitten hän näkee karusellin, ja kaikki muuttuu. Hän juoksee yli ja nousee hevosen selkään, ja muutaman minuutin ajan hän on täysin onnellinen. Hän ei ajattele mitään muuta, vain nauttii hetkestä.
Karusellikohtaus on tärkeä, koska se osoittaa, ettei Holden ole niin kyyninen ja väsynyt kuin hän yrittää antaa ymmärtää. Hän pystyy tuntemaan iloa ja onnea, jopa kaiken tuskansa ja hämmennyksensä keskellä. Se osoittaa myös, että Holden on vielä lapsi monella tapaa ja että hän yrittää edelleen löytää paikkansa maailmassa.