1. Ohjeet: Wagner käytti leitmotiiveja, toistuvia musiikillisia lauseita tai teemoja edustamaan tiettyjä hahmoja, tunteita tai esineitä draamassa. Nämä leitmotiivit esiteltiin usein orkesterissa ennen kuin niihin liittyvät hahmot tai tapahtumat ilmestyivät lavalle, mikä loi odottavan tunteen ja yhteyden musiikin ja draaman välille.
2. Orkesterivälisoitto: Wagner käytti usein orkesterivälilyöntejä kohtausten tai esitysten välillä reflektoidakseen ja kommentoidakseen edellistä näyttämötoimintaa. Nämä välikappaleet tarjosivat orkesterille mahdollisuuden välittää tunteita ja kertoa tapahtumista ilman dialogia tai fyysistä liikettä lavalla.
3. Meloinen ja harmoninen ilmaisu: Wagnerin musiikki oli erittäin ekspressiivistä, ja se käytti rikkaita melodioita, harmonioita ja orkesterivärejä herättämään tiettyjä tunnelmia ja tunnelmaa. Orkesterin musiikillinen kieli heijasteli hahmojen tunnetilaa ja lavalla avautuvia dramaattisia tilanteita.
4. Koko orkesterin käyttö: Wagner laajensi orkesterin roolia musiikkidraamissaan hyödyntäen kaikkia osioita rikkaan ja monipuolisen äänimaiseman luomiseksi. Hän piti orkesteria yhtenäisenä instrumenttina, joka pystyy ilmaisemaan monenlaisia tunteita ja värejä, tukemaan ja tehostamaan toimintaa lavalla.
5. Äänisymboliikka: Wagner käytti erityisiä orkesteritekniikoita edustamaan tai symboloimaan esineitä tai toimintoja draamassa. Hän saattaa esimerkiksi käyttää korkeita soittimia ilmaisemaan ylennyksen tai henkisyyden tunnetta tai matalia soittimia vihjaamaan mysteeriin tai pimeyteen.
6. Kontrapisteinen kirjoittaminen: Wagner käytti usein monimutkaista vastakohtaista kirjoitusta, jossa useita musiikillisia linjoja ja melodioita kietoutuivat samanaikaisesti. Tämä monimutkainen musiikillinen tekstuuri heijasti dramaattisten juonien ja hahmosuhteiden monimutkaisuutta.
7. Kromaattisuus ja tonaliteetti: Wagnerin musiikissa käytettiin usein kromaattisia harmonioita ja epätavallisia sävyvaihteluita, mikä loi musiikilliseen ilmapiiriin epävakauden ja levottomuuden tunteen. Nämä musiikilliset elementit lisäsivät näyttämötoiminnan dramaattista intensiteettiä ja emotionaalista syvyyttä.
8. Äänen ja orkesterin integrointi: Wagner integroi laulajien äänet huolellisesti orkesteriin, jolloin ne sulautuivat saumattomasti yhteen. Orkesteri tarjosi rikkaan musiikillisen taustan, joka tuki ja täydensi laululinjoja, mikä tehosti kokonaisdramaattista vaikutusta.
Kaiken kaikkiaan Wagnerin uusi musiikkidraama pyrki luomaan yhtenäisen kokemuksen, jossa musiikki, draama ja näyttämö liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Wagner loi syvän yhteyden musiikin ja näyttämötoiminnan välille leitmotiivien, orkesterin välikappaleiden, ilmeikkäiden melodioiden ja harmonioiden avulla, mikä upottaa yleisön moniaistiiseen kokemukseen.