1. Muoto:Lavaohjeet kirjoitetaan yleensä kursiivilla, suluissa tai hakasulkeissa. Ne eroavat hahmojen puhumasta dialogista.
2. Sijoitus:Näytelmäohjeet sijoitetaan yleensä kohtauksen alkuun tai hahmon dialogin jälkeen. Ne löytyvät näytelmän alusta otsikon ja hahmoluettelon jälkeen.
3. Toimintasanat:Varo avainsanoja ja lauseita, jotka osoittavat ohjeita tai kuvauksia. Joitakin yleisiä lavaohjeissa käytettyjä sanoja ovat "poistuminen", "tulo", "valo", "ääni", "ele", "liike", "tauko" ja "syrjään".
4. Sulkulauseet:Näytelmäohjeet on usein suljettu suluissa [( )] tai <>. Ne tarjoavat lisätietoja kohtauksesta, hahmojen toiminnasta, tunteista, sävystä tai ympäristöstä.
5. Hahmomerkit:Näytelmäohjeet voivat sisältää näyttelijöille erityisiä ohjeita, jotka liittyvät heidän liikkeeseensä, eleisiinsä, ilmeisiin ja sijoittumiseen lavalla.
6. Kohtauksen siirtyminen:Näyteohjeet auttavat siirtymään kohtausten välillä. Ne voivat osoittaa muutoksia ajassa, paikassa tai hahmojen sisään- ja poistumisvaiheessa.
7. Sävy ja tunteet:Lava-ohjeet voivat antaa käsityksen kohtauksen halutusta sävystä, tunnelmasta tai tunnetilasta. He voivat ehdottaa, kuinka linja tulisi toimittaa tai välittää hahmon sisäisiä ajatuksia tai motiiveja.
8. Tekniset elementit:Näytelmäohjeet sisältävät usein ohjeita, jotka liittyvät valaistukseen, äänitehosteisiin, rekvisiittiin tai muihin teknisiin näkökohtiin, jotka vaikuttavat kokonaistuotantoon.
9. Hahmojen vuorovaikutus:Vaiheohjeet kuvaavat hahmojen välisiä vuorovaikutuksia ja suhteita. Ne voivat viitata kuiskaukseen, riitelyyn, syleilyyn tai muihin fyysisiin toimiin, jotka parantavat kohtauksen dynamiikkaa.
10. Asetuksen kuvaus:Lava-ohjeet voivat antaa tietoja asetuksesta, mukaan lukien kellonaika, maantieteellinen sijainti, tietty huone tai ympäristö ja kaikki tapahtumaan liittyvät merkittävät ominaisuudet tai kohteet.
Muista, että näyttämöohjeet voivat vaihdella näytelmäkirjailijan tyylin ja näytelmän mukaan. Jos olet epävarma tietyn lavasuunnan merkityksestä tai tulkinnasta, harkitse näytelmän kokonaiskontekstia ja näytelmäkirjailijan aikomuksia. Muiden lähteiden, kuten ohjaajan muistiinpanojen tai tieteellisen analyysin, kuuleminen voi myös antaa oivalluksia näyttämöohjeiden merkityksestä.