1. Sankari/päähenkilö: Tämä on näytelmän päähenkilö, jolla on tyypillisesti jaloja piirteitä ja hyveitä. He lähtevät usein matkalle tai tehtävälle kohtaamalla esteitä ja haasteita matkan varrella.
2. Pahis/antagonisti: Sankarin tärkein vastustaja, jolle on usein tunnusomaista paha, ovela tai ilkeä aikeet. Ne aiheuttavat esteitä ja konflikteja päähenkilön voitettavana.
3. Viisas mentori: Asiantunteva ja kokenut hahmo, joka opastaa ja neuvoo sankaria tarjoten viisautta ja tukea koko matkan ajan.
4. The Comic Relief: Hahmo, jonka päätarkoituksena on tarjota huumoria ja keveyttä näytelmään. Heitä voidaan kuvata nokkelaisina, typerinä tai eksentrisinä ja ne voivat toimia viihteen lähteenä.
5. Rakkaus: Hahmo, jonka kanssa sankari kehittää romanttisen suhteen. Niillä on ratkaiseva rooli sankarin tunnematkalla, ja ne usein motivoivat ja inspiroivat päähenkilöä.
6. Luottamuksellinen: Sankarin uskollinen ystävä tai kumppani, jonka kanssa he jakavat sisimmän ajatuksensa ja salaisuutensa. Luottamusmies tarjoaa henkistä tukea ja auttaa päähenkilöä heidän pyrkimyksissään.
7. Petturi/petturi: Hahmo, joka vaikuttaa aluksi luotettavalta, mutta kääntyy sankaria vastaan jossain näytelmän vaiheessa. Heidän petoksensa luo konflikteja ja lisää dramaattista jännitystä tarinaan.
8. Hölmö/Jester: Rento hahmo, joka käyttää huumoria, nokkeluutta ja sarkasmia kommentoidakseen näytelmän tapahtumia tai hahmoja. Ne tarjoavat usein oivaltavia näkökulmia ja sosiaalisia kommentteja.
9. Vanha mies/vanhin: Hahmo, joka edustaa viisautta, kokemusta ja auktoriteettia. He voivat toimia mentoreina, oppaina tai kunnioituksen hahmoina näytelmässä.
10. Kehittäjä: Viaton, naiivi ja kokematon hahmo, usein nuori. Ne tuovat tarinaan puhtauden ja haavoittuvuuden tunteen.
11. Apulainen/kumppani: Hahmo, joka seuraa sankaria matkalla ja tarjoaa apua, tukea ja kumppanuutta matkan varrella.
Nämä perushahmot tarjoavat näytelmäkirjoittajille perustan hahmon ominaisuuksien ja motivaatioiden nopealle vahvistamiselle, jolloin yleisö voi hyödyntää tuttuja hahmojen arkkityyppejä ja osallistua tarinaan helpommin. On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka varsinaiset hahmot voivat olla hyödyllisiä työkaluja tarinankerronnassa, niitä ei pidä käyttää tavalla, josta puuttuu syvyyttä ja monimutkaisuutta. Tehokas karakterisointi edellyttää monipuolisten yksilöiden luomista, joilla on ainutlaatuisia piirteitä ja motivaatioita, jotka ylittävät yksinkertaiset stereotypiat.