Historiallinen ja kulttuurinen konteksti: Näytelmät heijastavat usein sitä historiallista ja kulttuurista kontekstia, jossa ne on kirjoitettu, eikä tämä konteksti välttämättä ole nykyajan opiskelijoille tuttu. Tämä voi tehdä opiskelijoille haastavaa ymmärtää täysin näytelmän tiettyjen toimien, hahmojen ja teemojen merkitys. Esimerkiksi renessanssin aikana kirjoitettu näytelmä saattaa sisältää viittauksia klassiseen mytologiaan, uskonnollisiin uskomuksiin tai sosiaalisiin tapoihin, jotka ovat tämän päivän opiskelijoille tuntemattomia.
Kieli ja sanasto: Näytelmissä käytetään usein ainutlaatuista kielen tyyliä, jota nykyaikaisten oppilaiden voi olla vaikea ymmärtää. Näytelmäkirjailijat voivat käyttää arkaaisia sanoja, runollista kieltä tai erikoissanastoa, jota ei tavallisesti tavata jokapäiväisessä puheessa. Tämä voi luoda esteitä juonen ja hahmojen ymmärtämiselle, etenkin opiskelijoille, jotka eivät tunne näytelmän aikajaksoa tai genreä.
Hahmon motiivit ja teot: Näytelmien hahmojen motivaatiot ja toiminnot voivat olla monimutkaisia ja vivahteita, mikä voi vaikeuttaa nykyopiskelijoiden ymmärtämistä. Näytelmäkirjailijat esittävät usein hahmoja, joilla on ristiriitaisia haluja, piilotettuja tavoitteita tai odottamattomia puutteita. Tämä voi olla haastavaa opiskelijoille seurata, varsinkin jos näytelmä ei tarjoa selkeitä selityksiä tai taustatietoja.
Rakenne ja käytännöt: Näytelmät noudattavat usein tiettyjä rakenteita ja käytäntöjä, jotka voivat olla tuntemattomia nykyaikaisille opiskelijoille. Tähän voi sisältyä soliloquies, sivusuoritukset ja muut teatterivälineet, jotka eivät ehkä ole yleisiä muissa kirjallisuudessa tai mediassa. Oppilaat saattavat tarvita lisäkontekstia tai ohjausta ymmärtääkseen täysin näiden elementtien tarkoituksen ja merkityksen näytelmässä.
Kirjalliset viittaukset ja viittaukset: Näytelmissä on usein kirjallisia viittauksia ja viittauksia muihin taideteoksiin, kirjallisuuteen tai mytologiaan. Nämä viittaukset voivat lisätä näytelmään syvyyttä, mutta ne voivat olla myös haastavia oppilaille tunnistaa ja tulkita. Ellei opiskelijoilla ole tarvittavaa taustatietoa tai heille tarjotaan lisäresursseja, he voivat menettää näytelmässä merkittäviä merkityskerroksia.
Teemojen monimutkaisuus: Näytelmissä käsitellään usein monimutkaisia teemoja, joita nykyaikaisten oppilaiden voi olla vaikea käsittää. Nämä teemat voivat liittyä filosofiaan, etiikkaan, politiikkaan, sosiaalisiin kysymyksiin tai ihmisluontoon. Opiskelijat saattavat tarvita syvempää ymmärrystä maailmasta ja inhimillistä kokemusta voidakseen täysin arvostaa ja analysoida näytelmän näiden teemojen tutkimista.
Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää kontekstin tarjoamista opiskelijoille, historiallisten viittausten ja viittausten selittämistä, kielen ja sanaston selventämistä sekä heidän tulkintaansa hahmojen motiiveista ja toimista.