1. Kauppiasluokan nousu: Renessanssin aikana kauppiasluokka nousi merkittävästi, sillä heillä oli keinot tukea ja holhota taidetta. Näistä varakkaista kauppiaista tuli teatteriryhmien suojelijoita ja tilattiin uusia näytelmiä kirjoitettavaksi ja esitettäväksi.
2. Kulttuurivaihto: Renessanssi oli kulttuurivaihdon aikaa Euroopan eri osien välillä. Tämä johti uusien ideoiden, tarinoiden ja taiteellisten vaikutteiden leviämiseen, mikä rikastutti teatterituotantoja ja teki niistä houkuttelevampia monimuotoiselle yleisölle.
3. Kiinnostus klassiseen kirjallisuuteen: Renessanssin aikana kiinnostus klassiseen kreikkalaiseen ja roomalaiseen kirjallisuuteen heräsi uudelleen. Monia näiden ajanjaksojen näytelmiä mukautettiin ja esitettiin, ja ne esittelivät yleisölle uusia draaman muotoja ja tarinankerrontatekniikoita.
4. Teknologiset edistysaskeleet: Renessanssin aikana tapahtui useita teknisiä edistysaskeleita, jotka paransivat teatteriesityksiä. Näihin kuului parannuksia näyttämökoneistoon, valaistukseen ja erikoistehosteisiin, mikä teki näytelmistä visuaalisesti houkuttelevampia ja mukaansatempaavampia.
5. Esteettömyys: Toisin kuin muut lukutaitoa tai tiettyä koulutustasoa vaativat taiteen muodot, teatteri oli eri taustoista ja lukutaitotasoista tulevien ihmisten ulottuvilla. Tämä teki siitä suositun viihdemuodon massoille.
6. Kansalaistehtävä: Teatterilla oli tärkeä kansalaistehtävä renessanssin kaupungeissa. Se nähtiin tapana kouluttaa, viihdyttää ja tiedottaa kansalaisille tärkeistä sosiaalisista, poliittisista ja uskonnollisista asioista. Näytelmät heijastivat usein yhteisön huolenaiheita ja pyrkimyksiä ja toimivat sosiaalisen kommentoinnin välineenä.