Poikanäyttelijät koulutettiin nuoresta iästä lähtien näyttelemään, laulamaan ja tanssimaan. Heitä pidettiin erittäin taitavina esiintyjinä, ja heidän esityksensä saivat usein kriitikot kehuja. He olivat kuitenkin myös tiukkojen moraalisääntöjen alaisia, ja heidän odotettiin ylläpitävän korkeaa hyveellisyyttä.
Poikanäyttelijöiden käyttäminen naisrooleissa ei ollut vain mukavuuskysymys. Se nähtiin myös keinona suojella naisia näyttämön vaaroilta. Tuolloin pidettiin sopimattomana naisten esiintymistä julkisuudessa, ja heidän pidettiin myös liian heikkoina ja herkkinä kestämään esiintymisen ankaruutta.
Poikanäyttelijöiden käyttö Elisabetin teatterissa vaikutti merkittävästi draaman kehitykseen. Se mahdollisti suuremman valikoiman rooleja, ja se auttoi luomaan realistisemman ja uskottavamman kuvauksen naishahmoista. Se vaikutti myös nykyaikaisen näyttelijäkonseptin kehittymiseen ihmisenä, joka pystyy ilmentämään erilaisia rooleja sukupuolesta riippumatta.