* Sekä kreikkalaiset teatterinäyttelijät että nykyajan näyttelijät kertovat tarinoita kehollaan ja äänellään. He voivat käyttää pukuja, rekvisiitta ja lavasteita luodakseen illuusion eri ajasta ja paikasta, mutta heidän ensisijaiset työkalunsa ovat heidän oma kehonsa ja äänensä.
* Sekä kreikkalaisilla teatterinäyttelijöillä että nykyajan näyttelijöillä on oltava vahva ajoituksen ja rytmin taju. Heidän on kyettävä esittämään linjansa selkeästi ja ilmeikkäästi, ja heidän on voitava liikuttaa kehoaan tavalla, joka on sekä siro että uskottava.
* Sekä kreikkalaisten teatterinäyttelijöiden että nykyaikaisten näyttelijöiden on kyettävä toimimaan hyvin muiden kanssa. Heidän on kyettävä kuuntelemaan ja reagoimaan näyttelijätovereihinsa, ja heidän on kyettävä luomaan kokonaisuuden tunne.
Erot
* Kreikkalaiset teatterinäyttelijät käyttivät naamioita, kun taas nykyajan näyttelijät eivät. Naamarit käytettiin vahvistamaan näyttelijän ääntä ja luomaan tyyliteltympää esitystä.
* Kreikkalaiset teatterinäyttelijät esiintyivät suuressa ulkoamfiteatterissa, kun taas nykyaikaiset näyttelijät esiintyvät tavallisesti pienemmässä sisäteatterissa. Tämä tapahtumapaikkojen ero vaikuttaa tapaan, jolla näyttelijät projisoivat äänensä ja liikuttavat kehoaan.
* Kreikkalaiset teatterinäyttelijät olivat usein miehiä, kun taas nykyajan näyttelijät voivat olla miehiä tai naisia. Tämä ero heijastaa miesten ja naisten erilaisia sosiaalisia rooleja muinaisessa Kreikassa ja nyky-yhteiskunnassa.
Johtopäätös
Kreikkalaisilla näyttelijöillä ja nykyajan näyttelijöillä on monia yhtäläisyyksiä, mutta heillä on myös joitain tärkeitä eroja. Nämä erot johtuvat erilaisista kulttuureista ja yhteiskunnista, joissa he elävät ja työskentelevät. Sekä kreikkalaisia teatterinäyttelijöitä että moderneja näyttelijöitä yhdistää kuitenkin intohimo esitystaiteeseen.