Realismin pääpiirteet teatterissa:
1. Tarkka kuvaus tosielämästä: Realistiset näytelmät saivat inspiraatiota tosielämästä, ja ne kuvaavat tavallisia hahmoja ja tilanteita, jotka usein sijoittuvat nyky-yhteiskuntaan.
2. Objektiivisuus: Realistiset draamat pyrkivät esittämään elämän sellaisena kuin se on, ilman, että kirjailijan henkilökohtaisia mielipiteitä tai ennakkoluuloja annettiin. Tarkoituksena oli kuvata hahmoja ja tapahtumia objektiivisesti ja tarjota yleisölle puolueeton näkemys kuvatusta todellisuudesta.
3. Keskity sosiaalisiin ongelmiin: Monet realistiset näytelmät käsittelivät sosiaalisia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuutta, kuten köyhyyttä, sosiaalista eriarvoisuutta, perheväkivaltaa ja moraalista korruptiota. Nämä näytelmät toimivat sosiaalisina kommentteina, jotka rohkaisivat itsetutkiskelua ja yhteiskunnallista muutosta.
4. Psykologinen syvyys: Realistihahmot osoittivat usein psykologista monimutkaisuutta, paljastaen sisäiset ristiriidat ja motivaatiot. Tämän psykologisen realismin tarkoituksena oli tarjota syvempää ymmärrystä ihmisten käyttäytymisestä.
5. Aito dialogi: Realistisissa näytelmissä hyödynnettiin kieltä ja dialogia, joka heijasteli ihmisten aidosti puhumista tosielämässä. Tämä sisälsi usein alueellisia aksentteja, slangia ja puhekieltä.
6. Yksityiskohtaiset lavasteet ja puvut: Realistisissa näytelmissä kiinnitettiin tarkasti huomiota lavastus- ja pukusuunnitteluun, jäljitellen kuvatun ajan ja ympäristön tavallisia tiloja ja vaatteita.
7. Neljännen muurin rikkominen: Jotkut realistiset näytelmät omaksuivat naturalismin, murtaen neljännen seinän tai kuvitteellisen esteen, joka erottaa näyttämön yleisöstä, mikä lisää todellisuudentajua ja otti yleisön suoraan mukaan.
8. Yhtyeen näytteleminen: Realisti näyttelee korostettua yhtyenäyttelijää, ja kaikki esiintyjät osallistuvat yhtäläisesti tarinan yleiskuvaukseen sen sijaan, että luottaisivat näkyviin päärooleihin.
9. Yhteiskuntakritiikki: Realistiset näytelmät esittivät usein kriittisiä näkökulmia yhteiskuntaan ja toimivat välineinä yhteiskunnallisten normien, käytäntöjen ja instituutioiden kritisoinnissa.
Teatterin realismilla oli syvällinen vaikutus dramaattiseen kirjallisuuteen ja tuotantotekniikoihin, ja se vaikutti muun muassa Henrik Ibsenin, Anton Tšehovin ja Maksim Gorkin kaltaisten näytelmäkirjailijoiden teoksiin. Se on edelleen merkittävä taiteellinen lähestymistapa nykyteatterissa, koska se antaa yleisölle mahdollisuuden kohdata samankaltaisia hahmoja ja nähdä sosiaalisia realiteetteja, jotka usein hämärtyvät teatterin käytäntöjen vuoksi.