Tänä aikana näytelmäkirjailijoita alettiin nähdä enemmän kuin vain viihdyttäjinä, vaan myös moraalifilosofeina ja yhteiskunnan kommentoijina. Tämä johtui osittain valistuksen noususta, joka korosti järkeä, individualismia ja yksilön voimaa. Näytelmäkirjailijat alkoivat käyttää näytelmiään yhteiskunnallisten ja poliittisten kysymysten tutkimiseen sekä perinteisten arvojen ja uskomusten haastamiseen.
Lisäksi ammattiteatterin nousu vaikutti näytelmäkirjailijan kuvan muutokseen. Teattereiden kaupallistamisen myötä näytelmäkirjailijat joutuivat yhä enemmän vastaamaan yleisön makuun. Tämä johti näytelmien laadun heikkenemiseen ja painopisteen siirtymiseen näytelmäkirjailijasta näyttelijäksi. Näytelmäkirjailijat syrjäytyivät ja eristyivät, eikä heitä enää pidetty merkittävinä yhteiskunnan vaikuttajina.