1. Hahmon tunnistus :Naamioita käytettiin ensisijaisesti hahmojen tunnistamiseen lavalla. Jokaisella naamiolla oli selkeä ulkonäkö, usein liioiteltu, minkä ansiosta yleisö tunnisti kuvattavan hahmon helposti. Esimerkiksi naamio, jossa on pitkä valkoinen parta ja ryppyinen kulmakarva, voi edustaa vanhaa miestä, kun taas nuorekas kasvot ja ilkikurinen naamio nuorta palvelijaa tai huijaria.
2. Tunteiden ilmaisu :Roomalainen teatteri luotti vahvasti fyysiseen näyttelemiseen ja eleisiin, koska näyttämöt olivat laajoja, ja näyttelijöiden piti projisoida esityksensä suurelle yleisölle. Naamiot auttoivat välittämään tunteita ja vahvistamaan ilmeitä. Naamioiden liioitellut ominaisuudet, kuten leveät silmät, näkyvät kulmakarvat ja avoimet suut, antoivat yleisölle mahdollisuuden erottaa tunteita kaukaakin.
3. Roolimuutokset ja monipuolisuus: Näyttelijät näyttelivät usein useita rooleja yhdessä esityksessä. Maskit mahdollistivat nopeat roolien vaihdot ilman, että ne vaativat monimutkaisia pukumuutoksia. Pelkästään naamioita vaihtamalla näyttelijät voivat siirtyä saumattomasti hahmosta toiseen, mikä lisäsi teatteritöiden tehokkuutta ja monipuolisuutta.
4. Sukupuolen edustus: Roomalaisessa teatterissa oli pääasiassa miesnäyttelijöitä. Naamiot antoivat näyttelijöille mahdollisuuden kuvata naishahmoja tehokkaasti. Roomalaisessa teatterissa näyttelijöitä nähtiin harvoin, mutta kun he näkivät, he käyttivät naamioita, jotka oli suunniteltu erityisesti korostamaan naisellisuutta, kuten pitkiä lankaisia hiuksia, herkkiä piirteitä ja naisellista ääntä.
5. Sosiaalinen kommentti: Naamioita voitiin käyttää myös satiirisiin tarkoituksiin ja sosiaalisten kommenttien tekemiseen. Tietyt naamarit yhdistettiin tiettyihin sosiaalisiin tyyppeihin tai ammatteihin. Käyttämällä näitä naamioita näyttelijät voivat tuoda esiin yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kritisoida roomalaisen yhteiskunnan puutteita.
6. Symboliset merkitykset: Joillakin naamioilla oli symbolisia merkityksiä. Esimerkiksi leijonan naamio voisi edustaa voimaa ja rohkeutta, kun taas ketun naamio voi symboloida oveluutta ja petosta. Nämä symbolit rikasttivat tarinankerrontaa ja mahdollistivat syvempiä tulkintakerroksia.
7. Uskonnollinen ja mytologinen symboliikka: Naamioita käytettiin usein kuvaamaan jumalia, mytologisia olentoja ja muita yliluonnollisia olentoja. Näillä naamioilla näyttelijät ruumiillistivat näitä elämää suurempia hahmoja ja herättivät ne henkiin näyttämöllä vahvistaen roomalaisen teatterin uskonnollisia ja mytologisia puolia.
Kaiken kaikkiaan naamiot olivat roomalaisessa teatterissa keskeinen väline luonnehdinnassa, tunneilmaisussa, roolimuutoksissa, sukupuolen esittämisessä ja symbolisissa merkityksissä. Ne mahdollistivat monimutkaisen tarinankerronta ja paransivat roomalaisen yleisön yleistä teatterikokemusta.