Symbolismi on tehokas työkalu, jota voidaan käyttää viestimään monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joita on vaikea ilmaista suoraan. Se voi myös luoda yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta esityksessä yhdistämällä erilaisia elementtejä ja teemoja. Tämä voidaan tehdä käyttämällä visuaalisia symboleja (kuten rekvisiitta, pukuja ja maisemia), kuulomerkkejä (kuten äänitehosteita ja musiikkia) tai jopa fyysisiä symboleja (kuten eleitä ja kehon liikkeitä).
Symbolismi ei rajoitu mihinkään teatterin tyyliin tai genreen. Se löytyy kaikesta perinteisistä kansannäytelmistä huippuluokan kokeellisiin esityksiin. Se liittyy kuitenkin läheisimmin 1900-luvun alun avantgarde- ja ekspressionistisiin liikkeisiin.
Joitakin tunnetuimpia esimerkkejä teatterin symboliikasta ovat:
* Maurice Maeterlinckin Sininen lintu (1908), joka käyttää maagisen sinilinnun etsintöä metaforana onnenhakulle.
* Gerhart Hauptmannin Kutojat (1892), joka käyttää tarinaa lakkotyöläisten joukosta symboloimaan työväenluokan taistelua.
* Federico García Lorcan verihäät (1932), joka käyttää samannimistä perinteistä espanjalaista balladia tutkiakseen rakkauden, kuoleman ja kohtalon teemoja.
Teatterin symboliikka voi olla voimakas ja liikuttava tapa ilmaista monimutkaisia tunteita ja ideoita. Se voi myös luoda yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta esityksessä yhdistämällä erilaisia elementtejä ja teemoja.