Sosiaaliset ja kulttuuriset normit: Monissa yhteiskunnissa naisten odotettiin perinteisesti jäävän kotiin ja huolehtivan kotitaloudesta, kun taas miehet olivat vastuussa julkisista toiminnoista, kuten esiintymisestä lavalla. Tämä roolijako perustui siihen uskomukseen, että naiset olivat älykkyydeltään ja fyysiseltä vahvuudeltaan miehiä huonompia eivätkä siksi kyenneet esiintymään lavalla.
Uskonnolliset rajoitukset: Joissakin kulttuureissa myös uskonnolliset vakaumukset estivät naisia esiintymästä lavalla. Esimerkiksi muinaisessa Kreikassa naiset eivät saaneet osallistua olympialaisiin tai muihin julkisiin tapahtumiin, jotka vaativat heidän paljastamaan ruumiinsa. Samoin monissa kristillisissä yhteiskunnissa naisia ei haluttu esiintyä lavalla, koska se nähtiin eräänlaisena säädyttömyyden muotona.
Lakikiellot: Joillakin lainkäyttöalueilla oli myös lakisääteisiä kieltoja, jotka kielsivät naisia esiintymästä lavalla. Esimerkiksi Englannissa vuoden 1737 lisenssilaki kielsi naisia näyttelemästä näytelmissä, ellei heillä ollut erityistä lupaa tehdä niin. Tämä laki kumottiin vuonna 1843, mutta sillä oli silti merkittävä vaikutus naisten mahdollisuuksiin teatterimaailmassa.
Näiden sosiaalisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja oikeudellisten rajoitusten seurauksena naiset jäivät suurelta osin pois esiintymästä lavalla alkuvuosisatojen aikana. Vasta 1700- ja 1800-luvun lopulla naiset alkoivat saada enemmän mahdollisuuksia esiintyä lavalla, ja silloinkin he kohtasivat merkittäviä haasteita ja syrjintää.