5. vuosisadalla eKr. oli kreikkalaisten tragedioiden kulta-aika. Tänä aikana nousi kolme suurta tragediaa:Aischylos, Sophokles ja Euripides. Heidän teoksensa tutkivat monenlaisia teemoja, kuten inhimillisen kärsimyksen luonnetta, hyvän ja pahan välistä konfliktia sekä kohtalon roolia ihmisten asioissa.
Aischylus
Aischylos oli ensimmäinen suurista tragedioista. Hänen näytelmänsä tunnetaan suuresta mittakaavasta ja voimakkaasta kuvasta. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat *The Oresteia*, trilogia, joka kertoo tarinan Atreuksen taloa vaivaavasta kirouksesta, ja *Prometheus Bound*, joka kertoo tarinan titaanista Prometheuksesta, jota Zeus rankaisi tulen antamisesta ihmiskunnalle. .
Sofokles
Sofokles oli toinen suurista tragedioista. Hänen näytelmänsä tunnetaan symmetrisyydestään ja tasapainostaan. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat *Oidipus kuningas*, joka kertoo tarinan Oidipuksesta, joka tappaa tahattomasti isänsä ja menee naimisiin äitinsä kanssa, ja *Antigone*, joka kertoo tarinan Antigonesta, joka uhmaa setänsä Kreonin käskyä haudata. hänen veljensä Polynices.
Euripides
Euripides oli kolmas suurista tragedioista. Hänen näytelmänsä tunnetaan realistisuudestaan ja keskittymisestä hänen hahmojensa sisäiseen elämään. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat *Medea*, joka kertoo tarinan Medeasta, joka murhaa lapsensa kostoksi miehensä Jasonin pettämisestä, ja *The Bacchae*, joka kertoo tarinan Dionysoksesta, joka palaa Thebesiin rankaisemaan kaupunkia. tunnustamatta hänen jumaluuttaan.
Teatteri
Kreikkalaiset tragediat esitettiin teatterissa, joka rakennettiin tyypillisesti kukkulan puolelle. Lava oli pyöreä lava, jota ympäröi puoliympyrän muotoinen auditorio. Näyttelijät käyttivät naamioita ja taidokkaita pukuja. Näytelmiä saattoi musiikki ja tanssi.
Yleisö
Kreikkalaisten tragedioiden yleisö koostui miehistä, naisista ja lapsista kaikista yhteiskuntaluokista. Näytelmiä pidettiin eräänä kansalaiskasvatuksen muotona, ja ne auttoivat edistämään yhteisöllisyyttä ateenalaisten keskuudessa.
Kreikkalaisen tragedian perintö
Kreikan tragedialla on ollut syvä vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen ja teatteriin. Aischyloksen, Sofokleen ja Euripideksen teoksia on käännetty monille kielille ja esitetty kaikkialla maailmassa. Heidän näytelmiään tutkitaan ja ihaillaan edelleen niiden kauneuden, viisauden ja merkityksen vuoksi ihmisen tilan kannalta.