Renessanssin aikana syntyi ammattinäyttelijöitä, jotka korvasivat aiemman perinteen harrastajanäyttelijöiden esiintymisestä uskonnollisissa ja kansalaistapahtumissa. Nämä ryhmät kiersivät kaupunkeja ja esittelivät erilaisia näytelmiä maksavalle yleisölle. Tämä siirtyminen ammattimaiseman näyttelemiseen loi säännöllisemmän ja organisoidumman teatterikulttuurin.
2. Teatterin maallistuminen:
Renessanssi näki siirtymisen pois uskonnollisten teemojen dominoinnista teatterissa. Vaikka uskonnollisten näytelmien esittäminen jatkui, maalliset näytelmät, jotka tutkivat rakkauden, komedian, historian ja moraalin teemoja, lisääntyivät. Tämä teatterin maallistuminen heijasti aikakauden laajempia kulttuurisia muutoksia.
3. Teatteripaikkojen kehittäminen:
Renessanssin aikana alettiin rakentaa tarkoitukseen rakennettuja teattereita, kuten Teatro Olimpicoa Vicenzassa. Nämä paikat tarjosivat omistetun tilan teatteriesityksiin, mikä mahdollisti monimutkaisemman lavasuunnittelun ja mukaansatempaavan yleisökokemuksen.
4. Vaikutus näytelmäkirjoittamiseen:
Renessanssin aikaan nousi historian suurimpia näytelmäkirjailijoita, mukaan lukien William Shakespeare, Ben Jonson ja Christopher Marlowe. Nämä kirjoittajat kokeilivat erilaisia dramaattisia muotoja ja tyylejä, jotka vaikuttivat modernin draaman kehitykseen.
5. Komedian suosio:
Renessanssiteatteri näki komedian nousun suosituksi viihdemuodoksi. Komediahahmoista, kuten nokkela palvelija tai ilkikurinen typerys, tuli näytelmissä yleisiä piirteitä. Tämä komedian elementtien perinne on jatkunut teatterissa tähän päivään asti.
6. Vaikutus nykyteatteriin:
Renessanssiteatterilla oli syvällinen vaikutus modernin teatterin kehitykseen. Tämän aikakauden innovaatiot, kuten ammattinäyttelijöiden käyttö, maalliset teemat ja taidokkaat lavastustaidot, loivat perustan nykyiselle teatterille.