1. Modernisoitu asetus :Wellesin Macbeth sijoittuu nykyaikaiseen, toisen maailmansodan jälkeiseen kontekstiin. Elokuva käyttää moderneja pukuja, aseita ja lavasteita, mukaan lukien juoksuhautojen ja armeijan univormujen käyttö. Tämä tuo tarinaan realismin ja välittömän tunteen yhdistäen sen ajan poliittisiin ja sosiaalisiin konflikteihin.
2. Ekspressionistiset visuaalit :Welles yhdistää erilaisia ekspressionistisia elokuvantekotekniikoita visuaalisesti silmiinpistävän ja surrealistisen tunnelman luomiseksi. Hän käyttää dramaattista valaistusta, syvätarkennusvalokuvausta, hollantilaisia kuvakulmia ja innovatiivisia kameran liikkeitä parantaakseen hahmojen ja heidän toimintojensa psykologista vaikutusta. Nämä visuaaliset elementit vahvistavat vainoharhaisuuden, syyllisyyden ja hulluuden tunnetta.
3. Casting Choices :Welles tekee epätavallisia casting-valintoja päärooleihin. Hän tekee itsensä Macbethiksi tuoden rooliin tyypillisen karismansa ja intensiivisyytensä. Jeannette Nolan näyttelee Lady Macbethia poiketen perinteisestä kuvauksesta, jossa hän on kylmänä ja armottomana manipulaattorina. Wellesin casting-valinnat lisäävät näihin hahmoihin syvyyttä ja monimutkaisuutta.
4. Äänikertomus :Welles käyttää ääniselostusta koko elokuvan ajan. Tämä kerrontaväline antaa hänelle mahdollisuuden tarjota esittelyä, välittää hahmojen ajatuksia ja sisäisiä kamppailuja sekä luoda intiimimmän ja subjektiivisemman tarinankerrontakokemuksen.
5. Skotlantilaiset aksentit :Welles ja useat muut näyttelijät käyttävät vahvoja skotlantilaisia aksentteja esityksissään. Tällä valinnalla pyritään vangitsemaan alkuperäisen näytelmän kulttuurinen konteksti ja lisäämään aitouden tunnetta.
6. Tiivistetty tarina :Welles tiivistää alkuperäisen Shakespearen tekstin poistamalla tai lyhentäen merkittävästi tiettyjä kohtauksia ja hahmoja. Tämä juonen virtaviivaistaminen antaa hänelle mahdollisuuden keskittyä näytelmän ydinteemoihin ja konflikteihin.
7. Loppuu :Wellesin Macbethin lopussa on merkittäviä muutoksia. Vaikka Shakespearen näytelmä päättyy siihen, että Macduff kukistaa Macbethin ja tulee kuninkaaksi, Wellesin elokuva poikkeaa tästä ratkaisusta. Sen sijaan viimeinen kohtaus kuvaa Macbethin antautumassa ja pitävän koskettavan solookian pohtien hänen toimiaan.
Kaiken kaikkiaan Orson Wellesin Macbeth tarjoaa selkeän tulkinnan Shakespearen klassisesta tragediasta. Yhdistämällä moderneja elementtejä, ekspressionistisia visuaaleja ja ainutlaatuisia näyttelijävaihtoehtoja, Welles luo visuaalisesti ja temaattisesti vaikuttavan elokuvan, joka tarjoaa tuoreen näkökulman ajattomaan tarinaan kunnianhimosta, syyllisyydestä ja vallasta.