Tiedämme seuraavat asiat:
* St. George ja lohikäärme oli suosittu aihe keskiaikaisissa ja renessanssin näytelmissä. Näitä näytelmiä esitettiin usein julkisissa tiloissa, kuten kaupungin aukioilla tai toreilla.
* Naamioituneet näyttelijät olivat yleisiä monissa teatteriperinteissä. Niiden käyttöä St. George and the Dragon -näytelmissä ei kuitenkaan ole erityisesti dokumentoitu.
* Ovelta ovelle -esitykset olivat matkustavien viihdyttäjien yleinen tapa ansaita rahaa. Tämä sisälsi jonglöörejä, akrobaatteja, muusikoita ja tarinankertojia. Todisteet naamioituneista näyttelijöistä nimenomaan St. Georgen ja lohikäärmeen esittämisestä tällä tavalla puuttuvat.
Mahdollisia selityksiä todisteiden puutteelle:
* Käytäntö ei ollut laajalle levinnyt. On mahdollista, että Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen naamioituneet ovelta ovelle -esitykset olivat harvinaisia, eikä niitä ole dokumentoitu säilyneissä asiakirjoissa.
* Näytelmät esitettiin pääasiassa julkisissa tiloissa. Julkiset esitykset olivat yleisempiä ja paremmin tallennettuja kuin ovelta ovelle -esitykset.
* Naamarien käyttö ei ollut näiden näytelmien pääpiirre. Monet Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen esitykset esitettiin ilman naamioita.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka ajatus naamioituneista näyttelijöistä, jotka esittävät Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen ovelta ovelle, on mielikuvituksellista, historialliset todisteet eivät tue sitä. Elementtien yhdistelmä on todennäköisesti nykyaikainen tulkinta eikä historiallinen todellisuus.