Hector on tietoinen ennustuksesta, jonka mukaan Troija kaatuu, kun kreikkalaiset soturit hyökkäävät Athenen temppeliin Troyssa. Runon kirjassa 6 hän varoittaa isäänsä, kuningas Priamusta, tästä uhkaavasta tuomiosta ja kehottaa häntä palauttamaan Athenen pyhän patsaan kreikkalaisille yrittääkseen rauhoittaa jumalattaren ja mahdollisesti välttää katastrofin. Hänen vetoomuksiaan ei kuitenkaan oteta huomioon, ja Troijan kukistuminen on edelleen välitöntä.
Hector hyväksyi kohtalonsa erityisen selvästi hänen jäähyväisissään vaimolleen Andromachelle ja heidän nuorelle pojalleen Astyanaxille. Tämä sydäntä särkevä kohtaus kuvaa Hectorin syvää rakkautta ja huolta perheestään, mutta myös hänen stoasta tunnustamistaan siitä, että hän ei ehkä koskaan näe heitä enää. Erityisesti Hector ennustaa oman kuolemansa Akilleuksen kädellä ja ennakoi Andromachea ja troijalaisia naisia odottavia kärsimyksiä Troijan kaatumisen jälkeen.
Hectorin tietoisuus kohtalostaan liittyy syvään velvollisuudentuntoon ja uskollisuuteen kaupunkiaan ja sen ihmisiä kohtaan. Huolimatta henkilökohtaisista haluistaan hän pysyy vankkumattomana sitoumuksessaan puolustaa Troijaa ja säilyttää sen kunnia, vaikka se merkitsisi oman henkensä uhraamista. Tämä horjumaton velvollisuudentunto saa Hectorin suorittamaan sankaritekoja taistelukentällä, mikä ansaitsee sekä troijalaisten että kreikkalaisten ihailun.
Lopuksi totean, että Hectorilla on syvällinen käsitys kohtalostaan ja Troijan kohtalosta. Vaikka tämä tieto täyttää hänet surulla ja pelolla, hän kohtaa kohtalonsa rohkeudella, kunnialla ja epäitsekkäällä antaumuksella kotimaalleen ja rakkailleen. Hectorin hahmo on kreikkalaisen kirjallisuuden traaginen sankari, joka ilmentää sekä ihmishengen suuruutta että haavoittuvuutta väistämättömän kohtalon edessä.