1. Katarsis :Aristoteleen katarsisteoria ehdottaa, että yleisö kokee tunteiden, kuten säälin ja pelon, vapautumisen tragedian aikana. Oidipuksen väistämättömän kaatumisen tietäminen olisi lisännyt näitä tunteita, koska yleisö olisi odottanut traagisten tapahtumien kehittymistä.
2. Dramaattinen ironia :Dramaattisen ironian käsite, jossa yleisö on tietoinen tiedosta, jota hahmot eivät ole, olisi luonut jännityksen ja jännityksen tunteen. Yleisön tieto Oidipuksen kohtalosta saisi heidät panostamaan enemmän hänen matkaansa ja toimintaansa.
3. Hahmon empatia :Tietoisuus Oidipuksen traagisesta kohtalosta olisi voinut edistää syvempää empatiaa hahmoa kohtaan. Yleisö saattoi tuntea sekoitus myötätuntoa Oidipuksen kärsimystä kohtaan ja kauhua, kun hän tiesi hänen polkunsa.
4. Moraalinen pohdiskelu :Näytelmän teemojen, kuten kohtalon, ylimielisyyden ja totuuden etsiminen, tutkiminen olisi resonoinut muinaisen kreikkalaisen yleisön keskuudessa. Tuloksen tietäen he voisivat pohtia moraalisia opetuksia ja pohtia Oidipuksen tekojen seurauksia.
5. Taiteellinen arvostus :Lopun tunteminen antoi yleisölle mahdollisuuden arvostaa näytelmäkirjailijan taitoa luoda vaikuttava kerronta ja rakentaa dramaattista jännitystä. He voisivat keskittyä näytelmän taiteelliseen ja rakenteeseen sen sijaan, että olisivat yllättyneitä juonenkäänteistä.
Lopuksi muinaisen kreikkalaisen yleisön tuntemus Oidipus Rexin loppuun olisi rikastanut heidän kokemustaan näytelmästä vahvistamalla emotionaalisia reaktioita, luomalla dramaattista ironiaa, edistämällä empatiaa, rohkaisemalla moraalista mietiskelyä ja mahdollistamalla näytelmäkirjailijan taitojen syvemmän arvostuksen.