- Määritä näytelmän genre ja sävy. Prologia käytettiin usein antamaan lyhyt yleiskuva näytelmän toiminnasta ja hahmoista sekä luomaan esityksen tunnelmaa. Esimerkiksi prologi Christopher Marlowen "Tamburlaineen" alkaa rivillä "From jigging veins of rhyming mother wits", joka osoittaa välittömästi yleisölle, että heillä on edessään vakava ja korkeamielinen tragedia.
- Esittele näytelmän tärkeimmät teemat. Esipuheita käytettiin usein myös esittelemään näytelmän pääteemoja. Esimerkiksi William Shakespearen "Hamletin" prologi alkaa riveillä "Niin ruma ja reilu päivä, jota en ole nähnyt", vihjaten näytelmän moniselitteisyyden ja petoksen teemoihin.
- Anna näyttely. Prologia voidaan käyttää myös antamaan tärkeitä tietoja näytelmän taustatarinasta tai ympäristöstä. Esimerkiksi Thomas Kydin "The Spanish Tragedy" -elokuva alkaa pitkällä selityksellä näytelmän tapahtumapaikasta ja Espanjan poliittisesta tilanteesta.
- Anna yleisölle ohjeet näytelmän katsomiseen. Esipuheenvuoroja käytettiin joskus antamaan yleisölle ohjeita näytelmän katsomiseen, kuten milloin taputtaa tai milloin olla hiljaa. Esimerkiksi Ben Jonsonin "Alkemistin" esipuhe alkaa riveillä "Omieni tähden kehotan sinua sitten varomaan / herkkäuskoisia ihmisiä, jotka rakentavat uskoaan / heikkojen profetioiden ja outojen raporttien varaan."
- Pyydä yleisöä heidän tuestaan. Lopuksi prologeja käytettiin usein vetoamaan yleisöön heidän tuestaan. Tämä saattaa tarkoittaa, että yleisöä pyydetään olemaan kärsivällisiä näyttelijöiden kanssa tai antamaan anteeksi mahdolliset virheet. Esimerkiksi prologi Robert Greenen "Friar Bacon and Friar Bungay" alkaa sanoilla "Anteeksi, rakkaat herrat, ystävälliset aplodit, / Se antaa niin lempeästi tervetuloa muusallemme!"