Mistä alttoviulu tuli?

Altoviulu kuuluu kielisoittimien viuluperheeseen, ja sen alkuperä voidaan jäljittää 1500-luvun alkuun. Altoviulun uskotaan kehittyneen keskiaikaisesta viellestä, jousisoittimesta, joka oli suosittu Euroopassa keskiajalla. Viellessä oli pyöristetty runko ja neljä tai viisi kieltä, ja sitä soitettiin jousella. Ajan myötä vielleä alettiin muokata, ja 1500-luvulla siitä oli kehittynyt viola da gamba, suurempi soitin, jossa oli kuusi kieltä ja jota soitettiin jalkojen välissä. Viola da gamba oli suosittu sekä soolo- että yhtyesoitto, ja sitä käytettiin usein kamarimusiikissa ja orkesteriteoksissa.

1600-luvulla viola da gamba alkoi korvata viola da bracciolla, välineellä, jota pidettiin olkapäällä kuten modernia alttoviulua. Viola da bracciolla oli samanlainen muoto ja koko kuin viola da gamba, mutta sillä oli litteämpi selkä ja lyhyempi kaula. Siinä oli myös neljä kieltä, viritetty samalla tavalla kuin viola da gamba. Viola da bracciosta tuli nopeasti orkesterisoiton suosituin soitin, ja lopulta se korvasi viola da gamban kokonaan.

Moderni alttoviulu on Viola da braccion suora jälkeläinen, ja se on vuosisatojen aikana muuttunut muotoilultaan hyvin vähän. Se on kaunis soitin, jolla on rikas, pehmeä soundi, ja se on olennainen jäsen modernissa orkesterissa.