1. Leitmotiivien käyttö:
Mozart käytti leitmotiiveja, jotka ovat toistuvia musiikillisia teemoja, jotka liittyvät tiettyihin hahmoihin, esineisiin tai tunteisiin, luodakseen musiikillisia yhteyksiä ja korostaakseen kerrontaa. Esimerkiksi Taikahuilussa Sarastron, viisaan ylipapin, leitmotiivi on hidas, juhlallinen melodia, kun taas Yön kuningattarelle on ominaista nopea, kiihtynyt teema. Nämä musiikkiaiheet auttavat vahvistamaan hahmojen identiteettiä ja ohjaamaan yleisön emotionaalista vastausta niihin.
2. Musiikillinen kontrasti ja vastakkainasettelu:
Mozart käytti taitavasti musiikillista kontrastia ja vastakkainasettelua lisätäkseen dramaattista jännitystä ja välittääkseen vastakkaisia tunteita. Esimerkiksi Don Giovannissa ensimmäisen näytöksen kevytmielinen, leikkisä musiikki eroaa jyrkästi toisen näytöksen synkän ja aavistelevan musiikin kanssa, mikä kuvastaa siirtymää nuorekkaasta kevytmielisyydestä moraaliseen kostoon. Tällaiset vastakohdat luovat dramaattisen odotuksen tunteen ja korostavat tapahtumien emotionaalista painoarvoa.
3. Aariat ja yhtyeet:
Mozartin oopperoissa on runsas valikoima aarioita, duettoja, trioita ja muita kokonaisuuksia, jotka edistävät juonen dramaattista etenemistä. Erityisesti aariat toimivat yksittäisten hahmojen tunneilmaisun hetkinä, jolloin he voivat välittää sisäisiä ajatuksiaan ja tunteitaan. Yhtyeissä hahmojen laululinjojen vuorovaikutus ja vuorovaikutus luovat dramaattista jännitystä ja vievät tarinaa eteenpäin.
4. Harmoniset siirtymät ja dissonanssit:
Mozartin oopperat tunnetaan harmonisesta rikkaudesta ja kromaattisen harmonian käytöstä, mikä voi luoda jännityksen, epävarmuuden tai jännityksen tunteita. Hän käytti harmonisia siirtymiä ja dissonanssia tehokkaasti heijastaakseen hahmojen tunnetiloja ja lisätäkseen tiettyjen kohtausten dramaattista vaikutusta. Esimerkiksi Donna Annan Don Giovannin takaa-ajo Don Giovanni -kohtaukselle on ominaista voimakas harmoninen epävakaus, joka lisää jännitystä näiden kahden väliseen dramaattiseen yhteenottoon.
5. Orkesterivälilyönnit ja resitatiivit:
Mozartin oopperat sisältävät sekä resitatiivit että orkesterivälit, joilla on ratkaiseva rooli juonen kehityksessä. Resitatiivit, jotka koostuvat solistin lauletusta puheesta, jota säestää niukasti instrumentaalisäestys, tarjoavat kerronnan ja vievät tarinaa eteenpäin. Orkesterivälipalat puolestaan tarjoavat musiikillisia kommentteja ja luovat tunnelmaa ja tunnelmaa vahvistaen keskeisten kohtausten dramaattista vaikutusta.
Käyttämällä näitä musiikillisia rakenteita ja suhteita taitavasti Mozart nosti oopperansa yksinkertaisen viihteen ulkopuolelle ja muutti niistä voimakkaita dramaattisia teoksia, jotka resonoivat emotionaalisesti ja älyllisesti yleisön kanssa. Hänen musiikin käyttö juonen tehostamiseen ja luonnehdinnan syventämiseen on edelleen hänen oopperan nerouden tunnusmerkki ja se on vaikuttanut oopperasäveltäjiin sukupolvien ajan.