1. Vahvan alkuteeman puuttuminen:Toisin kuin perinteinen sonaattimuoto, joka alkaa selkeällä ja mieleenpainuvalla pääteemalla, "Moonlight Sonata" -sarjan ensimmäinen osa alkaa lempeällä, arpeggioidulla hahmolla oikeassa kädessä. Tämä melodinen fragmentti luo mietiskelevän tunnelman ja välttelee rohkeaa temaattista ilmaisua.
2. Minimaalinen kontrasti teemoissa:Perinteisesti sonaattimuodossa on näyttelyosassa vastakkaisia teemoja. "Moonlight Sonatan" ensimmäisessä osassa Beethoven ei kuitenkaan esitä silmiinpistävän erilaisia teemoja. Sen sijaan hän kehittää ja muuntaa avausarpeggio-figuuria toissijaiseksi melodiseksi materiaaliksi luoden yhtenäisyyden ja koheesion tunteen.
3. Typistetty kehitysosio:Klassisessa sonaattimuodossa kehitysosio tarjoaa tyypillisesti yksityiskohtaisen työskentelyn temaattisesta materiaalista. Beethovenin kehitysosio "Moonlight Sonatan" ensimmäisessä osassa on kuitenkin suhteellisen lyhyt, eikä se käsittele tai kehitä teemoja laajasti. Sen sijaan se voimistaa tunneilmaisua ja harmonista jännitystä.
4. Laajennettu johdanto-osa:Kehitysosion jälkeen Beethoven laajentaa yhteenveto-osiota, jota kutsutaan yleisesti "yhteenvedoksi". Tämä laajennettu yhteenveto palaa ja vahvistaa aiemmin esiteltyjä teemoja luoden voimakkaan tunnehuippukohdan.
5. Perinteisen päätösteeman puute:Perinteisesti sonaattimuodon liikkeet päättyvät pääteeman uudelleenvahvistukseen sävelsävyssä. Sitä vastoin "Moonlight Sonatan" ensimmäinen osa päättyy hiljaiseen ja introspektiiviseen häipymiseen vasemmassa kädessä jatkuvaksi matalaksi C-teräväksi. Tämä poikkeaminen tavanomaisesta päätösteemasta jättää kuuntelijaan piilevän tunteen ratkaisemattomasta melankoliasta.
Irrottautumalla tavanomaisesta sonaattimuodosta Beethoven luo ainutlaatuisen ja emotionaalisesti ilmeisen musiikillisen matkan "Moonlight Sonatan" ensimmäisessä osassa. Hän haastaa odotukset, kumoaa perinteiset rakenteet ja upottaa kuuntelijan syvästi henkilökohtaiseen ja introspektiiviseen äänikokemukseen.