Jumalallisten ja moraalisten lakien kunnioittaminen :Antigone uskoo noudattavansa jumalten asettamia jumalallisia lakeja ja moraaliperiaatteita. Hän pitää uskonnollisena velvollisuutenaan haudata veljensä Polynikes, jolta Kreonin asetuksella evättiin asianmukainen hautaaminen. Kreon sitä vastoin jättää huomiotta jumalalliset lait säilyttääkseen auktoriteettinsa.
Uskollisuus perhearvoille :Antigone arvostaa perhesitettä ja uskollisuutta sukulaisilleen. Hän on valmis vaarantamaan oman henkensä kunnioittaakseen veljeään ja täyttääkseen velvollisuutensa sisarena seurauksista huolimatta. Sitä vastoin Kreon asettaa valtion auktoriteetin etusijalle perhesiteen sijaan, mikä johtaa konfliktiin Antigonen kanssa.
Kansalaistottelemattomuus oikeuden puolesta :Antigone osoittaa rohkeutta uhmata Kreonin epäoikeudenmukaista käskyä tietäen mahdolliset seuraukset. Hän uskoo, että luonnonlait ja oikeudenmukaisuus syrjäyttävät ihmisen tekemät lait, kun ne ovat moraalisesti kyseenalaisia. Kreon puolestaan on jäykkä ja haluton kuuntelemaan vaihtoehtoisia näkökulmia, mikä johtaa traagisiin seurauksiin.
Seuraukset ja epäitsekkyys :Antigone tunnistaa tekojensa seuraukset ja on valmis kohtaamaan ne, vaikka se merkitsisi oman henkensä uhraamista. Hän asettaa omantuntonsa ja eettiset periaatteensa etusijalle itsensä säilyttämisen edelle. Kreon on kuitenkin enemmän huolissaan valtansa ja auktoriteettinsa säilyttämisestä, vaikka se johtaisikin yksilöiden kärsimyksiin.
Ilmestys ja oivallus :Kreon kokee lopulta mielenmuutoksen ja tajuaa virheensä, mutta vasta nähtyään tekojensa traagiset seuraukset. Antigone puolestaan pysyy johdonmukaisena uskomuksissaan koko näytelmän ajan, mikä osoittaa horjumatonta sitoutumistaan moraalisiin periaatteisiin.
Vaikka sekä Kreonilla että Antigonella on vahvat uskomukset, Antigonen toimintaa ohjaa oikeudentunto, jumalallisten lakien kunnioittaminen ja horjumaton uskollisuus perhettään kohtaan. Vaikka Kreonin toimet juontavat juurensa hänen velvollisuuksiinsa kuninkaana, varjostavat hänen ylpeytensä, poliittiset kunnianhimonsa ja hänen päätöstensä moraalisia seurauksia huomioimatta jättäminen. Tämän seurauksena Antigone nousee näytelmän moraalisemmaksi hahmoksi.