1. Kulttuurikonteksti:
Prologi sijoittuu keskiajalle, jolloin klassinen mytologia ja pakanalliset uskomukset esiintyivät rinnakkain kristillisten perinteiden kanssa. Mainitsemalla jumalia, kuten Apollon, Venuksen ja Dianan, Chaucer vahvistaa Canterburyn pyhiinvaeltajien matkan kulttuurisen ja historiallisen taustan.
2. Symbolismi ja personifikaatio:
Chaucer käyttää jumalia ja jumalattaria symboleina edustamaan tiettyjä ihmisen ominaisuuksia, tunteita ja haluja. Esimerkiksi Venuksen mainitseminen symboloi rakkautta ja halua, kun taas Diana edustaa siveyttä ja metsästystä. Nämä viittaukset lisäävät syvyyttä hahmoihin ja heidän motivaatioihinsa.
3. Kirjalliset viittaukset:
Chaucerin klassisen mytologian käyttö osoittaa hänen tietonsa ja tuntemuksensa kirjallisuudesta ja kulttuurista hänen aikansa ulkopuolella. Sisällyttämällä nämä viittaukset hän luo kirjallisen kontekstin, joka on sekä oppinut että viihdyttävä.
4. Vertailu ja kontrasti:
Viittaukset jumaliin ja jumalattareihin tarjoavat puitteet vertailla pyhiinvaeltajien hahmoja, käyttäytymistä ja tarinoita mytologisiin arkkityyppeihin. Tämä vertailu luo ironista, huumoria ja monimutkaisuutta pyhiinvaeltajien kuvaukseen.
5. Viihde:
Mytologisten elementtien sisällyttäminen lisää prologin viihdearvoa vangitsemalla yleisön klassisen mytologian tutuilla ja lumoavilla tarinoilla.
6. Historiallinen ja kulttuurinen kommentti:
Chaucerin jumalien ja jumalattarien käyttö heijastelee myös aikansa vallitsevia sosiaalisia ja moraalisia arvoja. Sisällyttämällä viittauksia mytologiaan hän tarjoaa kommentteja ajankohtaisista asioista ja haasteista.
7. Satiiri ja huumori:
Chaucerin viittauksilla klassiseen mytologiaan on usein satiirinen pohjasävy, joka korostaa ihmisten käyttäytymisen epäjohdonmukaisuuksia ja järjettömyyksiä. Tämä satiirinen lähestymistapa lisää huumoria ja huvia prologiin.
8. Kulttuurinen synkretismi:
Chaucerin halukkuus sisällyttää pakanallisia elementtejä kristillisten uskomusten rinnalle osoittaa sen ajan monimutkaisen uskonnollisen ja kulttuurisen ilmaston. Tämä synkretismi heijastaa keskiajan uskonnollisten käytäntöjen sujuvuutta.
Kaiken kaikkiaan "The Canterbury Tales" -elokuvassa mainitut jumalat lisäävät tarinaan kerroksia symboliikkaa, kirjallisia viittauksia, kulttuurisia kommentteja ja huumoria luoden rikkaan ja monitahoisen kertomuksen, joka resonoi lukijoiden keskuudessa tähän päivään asti.