1. Yhden henkilön puhe :Monologi sisältää yhden puhujan, joka ilmaisee ajatuksensa, mielipiteensä tai tunteensa odottamatta välitöntä vastausta tai vaihtoa.
2. Yksipuhe :Kirjallisuudessa, teatterissa tai elokuvissa monologia kutsutaan usein "soolopuheeksi", jossa hahmo puhuu itselleen ja jakaa sisimmän ajatuksensa ja tunteensa yleisön kanssa.
3. Laajennettu puhe :Toisin kuin dialogi tai keskustelu, jossa on useita puhujia, monologi on yhden henkilön keskeytymätön puhe.
4. Dramaattinen laite :Monologeja käytetään yleisesti dramaattisena välineenä antamaan tietoa hahmon motiiveista, konflikteista tai psykologisesta tilasta.
5. Sisäinen ristiriita :Monologit voivat tuoda esiin hahmon sisäisiä kamppailuja ja pulmia paljastaen hänen persoonallisuutensa monimutkaisuutta ja syvyyksiä.
6. Tarinan eteneminen :Monologeja voidaan käyttää myös juonen edistämiseen tarjoamalla olennaista tietoa, taustatarinaa tai esikuvaa.
7. Komedia- tai satiiriset elementit :Monologit voivat olla humoristisia, satiirisia tai introspektiivisia riippuen teoksen kontekstista ja genrestä, johon ne kuuluvat.
8. Julkinen puhuminen :Luovien töiden lisäksi monologeja löytyy myös julkisesta puhumisesta, puheista ja stand-up-komediarutiineista.
9. Tietoisuusvirta :Kirjallisessa ja teatterissa monologeihin voi sisältyä myös "tietoisuuden virta" -tekniikka, jossa hahmon ajatukset virtaavat vapaasti ja assosiatiivisesti.
10. Symbolismi ja metafora :Monologit voivat sisältää runsaasti symboliikkaa, metaforia ja kuvaannollista kieltä, jotka heijastavat puhujan sisäistä tilaa tai näkökulmaa.
11. Introspektiivinen matka :Monologit toimivat usein introspektiivisenä matkana tarjoten välähdyksiä puhujan tunteisiin, toiveisiin, peloihin ja elämän pohdiskeluihin.
Monologi on kaiken kaikkiaan yhden puhujan jatkuvaa puhetta, joka antaa oivalluksia, paljastaa sisäiset ristiriidat ja edistää kertomusta luovissa teoksissa tai tosielämän tilanteissa. Se kutsuu yleisön syventymään puhujan mieleen ja kokemuksiin.